torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Hetkiä kukkaniityllä

Sain eilen tiedon, että isäni iäkäs kummitäti on kuollut muutama päivä sitten. Olin juuri edellisenä iltana ajatellut häntä, hänen hyvyyttään. Hän oli hiljainen, hauras ja kaunis pikkuinen täti, joka oli aina ystävällinen kaikille: lapsille, kukille, eläimille. Hänellä oli ennen ollut kukkakauppa ja hän oli itsekin kuin pieni kukka, nimeä myöten. Kaikki pitivät hänestä kovasti.

Katselin tänään pientä kirjaa, joka sain häneltä aikoinaan ylioppilaslahjaksi, Hetkiä kukkaniityllä. Siinä on kukkien kuvia ja mietelauseita. En itse ole koskaan ollut viherpeukalo, mutta pidän kirjasta, koska se kertoo minulle paitsi kukista, myös isäni kummitädistä ja hänen olemuksestaan:

Sen, joka haluaa
oppia tuntemaan
suurimman
autuuden, täytyy
tulla niin
hiljaiseksi, että
hän kuulee kukan
avautumisen.
Zenta Maurina

Kasvit näyttävät usein
merkityksettömiltä ja
vähäpätöisen pieniltä, kuitenkin
monet niistä voivat olla meille
tervehdyttäviä ja ravitsevia.
Meiji

Varo mahtailijaa! Varren
pituudesta ei voi päätellä kukan
kauneutta.
Peter Altenberg

Kädet, jotka hoitavat kukkia,
tulevat lehdiksi ja varsiksi
ihmispuuhun:
Hellyys ja nöyryys puhuu niistä.
Zenta Maurina

5 kommenttia:

Blogger TA-MIIT kirjoitti...

Kukat ja niihin liittyvä folklore, sekä kukkien kieli ovat kiinnostaneet minua kovasti. Perinnöllistä kenties, kun äitini on semmoinen kukkajumalatar ja viherpeukalonoita. Minä en kylläkään ole kovin lahjakas kukankasvattaja (onnistuin murhaamaan kukantaimeni, kun tyrkkäsin niiden kasvatuspurkin vahingossa lattialle), mutta kasvatan kukkia "paperilla" kirjoittaessani erilaisiin kukkateemoihin perustuvaa novellikokoelmaa.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006 11:57:00 ap.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Novellikokoelmaa, vau! Aihekin kuulostaa mielenkiitoiselta.

Minäkin ihailen kukkia, mutta en vain jaksa kuopsuttaa puutarhaa. Minulle sopisi varmaan parhaiten sellainen villinä rehoittava niitty pihaan.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006 12:44:00 ip.  
Blogger Tuomo Lindgren kirjoitti...

Osanottoni läheisen kuoleman johdosta. Hyvältä tuntuu kuulla, että sinulle jäi kaunis muisto.

Anna rauha
käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,
silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet
ja meidät, jotka vielä vaellamme tällä.
Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.
Sinun rauhasi, anne se heille ja meille.
Lassi Nummi

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006 2:32:00 ip.  
Blogger HeidiR kirjoitti...

Ihmisistä tulee kukkia, Sahrami...

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006 6:44:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos paljon kaikille!

Kyllä tästä pikkuisesta ihmisestä jäi vaikuttava muisto. Ja ihmisistä tulee kukkia, se on kaunis ajatus.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006 10:01:00 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu