Sinä olet kuollut
Valitsin tänään paperia
hautajaistesi käsiohjelmaan.
Vesileimalla tai ilman,
yhdeksänkymmentä grammaa tai sata.
Norsunluunvalkeaa, lumenvalkeaa,
luonnonvalkoista, osteria,
vaniljaa tai valkovuokkoa.
Sinä olet kuollut
ja minä istun kaupan lattialla
valitsemassa paperin väriä.
Tässä on kaikki, mitä tällä hetkellä
pystyn kirjoittamaan.
Osallistun runotorstaihin.
Rakas isoäitini kuoli 13.9.2006.
Tunnisteet: runot
lähettänyt sahrami
14:52
9 kommenttia:
Jos haluat, kerro joskus, mitä hän Sinulle merkitsi. Muistoilla on aikansa, jälkeen päin. Ensin on hiljaisuus.
Osanottoni ja jaksamista!
"Sinä olet kuollut/ ja minä istun kaupan lattialla/ valitsemassa paperin väriä." Surun alkuvaihe kiteytyy tähän, suuri ja pieni asia, muutos ja triviaali ovat rinnakkain ja silti ne liittyvät yhteen.
Otan osaa.
-gs
tämä oli todella koskettava,
valkoisen eri sävyjä. sitä voi miettiä onko sillä merkitystä mutta kun se on ainoa asia mitä voi tehdä, sillä on merkitystä.
otan osaa.
Kiitos teille kaikille! Kirjoititte hyvin. Hautajaiset olivat viikonloppuna.
Isoäitini oli jo 90-vuotias, mutta ikäänsä nähden melko hyväkuntoinen ja varsinkin mieleltään ikinuori.
Meillä oli todella läheiset välit, joten vaikka järjellä ymmärrän, että hän oli jo vanha, niin tunne on eri asia.
Vielä pitää sanoa, että käykää hyvät ihmiset katsomassa isoäitejänne!
Vaikka suren kovasti, vielä pahempi oloni olisi, jos kokisin, että jotain jäi tekemättä tai sanomatta.
Sitäpaitsi olen ajatellut, että jokainen kohtaamisemme on tavallaan jäähyväisten jättämistä. Ei se viimeinen hetki, vaan koko aika, jonka vietämme yhdessä. Se on se, mikä lopulta merkitsee. Elämä ei ole kuin satu, joka on onnellinen jos loppu on onnellinen.
Ei kannata ajatella, että laiminlyönnit voisi paikata viime hetken sairaalakäynnillä. On vähintään yhtä tärkeää muistaa ihmistä keskellä hänen elämäänsä, jolloin kaikki hyvä ehtii vieläpä kantaa hedelmää.
Iso pala sinua ja yhden ihmisen, suvun historiaa on poissa. "Sinä olet kuollut/ ja minä istun kaupan lattialla/ valitsemassa paperin väriä." Absurdia, mutta elämä jatkuu tästä. Niin on tapahduttava. Kun äkisti merkitysten sisällöt muuttuvat, voimattomuus virtaa sormenpäihin, lopullisuuden hyväksyminen vie aikansa, tyhjyyden tunne täyttyy rakkaista muistoista...Arkinen tilanne ei vähennä poistuneen elämän arvostusta. Sinä istut kaupan lattialla, valitsemassa paperin väriä. Hapuilemassa sanoja, joilla kiittää ja hyvästellä.
Sydämen suru ja arjen asiat kietoutuvat tässä runossa kauniisti yhteen. Työ on alussa. Osanottoni.
sivuaskel: Kiitos paljon kauniista kommentistasi. Kuvailit todella hyvin tunnelmiani.
Kiitos turparulla. Työ on tosiaan alussa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu