Kodin hoito vinkkei

Löysin toissapäivänä hihityttävän hauskan blogin. Paskamutsilta löytyy päivän parhaat sisustus, kurmee ja siivous vinkit. Visuaalinen antikaan ei jää puoleen tiehen: raskaus masu kuva Kaijakan t-paitoineen, pipar kakku talo kisa ja muut istuttivat minut pitkäksi aikaa koneen ääreen.

Huumori aukenee ainakin netin vauvapalstoilla joskus seikkailleille.

Kuva: http://paskamutsi.vuodatus.net/

Unelma

Hänen herätessään linnut puhkesivat kuorolauluun
ja kukat laskivat terälehtensä jalkojensa astua.
Vesi oli valmis ja avoin hänen mennä.

Nuoruus
on joki
todellisuuden
ja unelmien välissä,
sanoin

ja hän nauroi valkoista nauruaan ja haroi
aleksanteri suuren hiuksiaan
ja niistä putosi auringonsäteitä veneen pohjalle.
Yritin kauhoa niitä, mutta ne sammuivat käsissäni.

Yhtäkkiä tunsin
itseni kovin vanhaksi.
Miksen ole jo
vastarannalla?


Osallistun runotorstaihin. Kuva-aihe yllä.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Fiksu käyttää kestoja

Aamulehden Lapsellista-bloggaaja Eeva-Liisa Kiviniemi kirjotti:

Oma ilmastonmuutoskriisini oli edennyt niin pahaksi, että olin jo muutaman vuoden järjestelmällisesti kieltäytynyt kuulemasta siitä lisää. Jokainen tiedonmurunen lisäsi tuskaa. Ei haitannut, jos itse joutuisin kärsimään. Mutta että lapseni. Pelkkä ajatus sai hengen salpautumaan. Kaksi vuotta käkin pää pensaassa, pidin käsiä korvilla ja lallatin. Kaksi viikkoa sitten onnistuin potkaisemaan itseni puskasta ulos.

Ostin kestovaippoja.

Tähän asti olin perustellut kertakäyttövaipat helppoudella. Ihan kuin vaipan tiputtaminen ämpäriin pesua odottamaan veisi sen enempää aikaa kuin sen vieminen roskikseen asti. Ja se jatkuva pyykkääminen. Ihan kuin lapsiperhessä pyykinpesukone ei laulaisi muutenkin lähes päivittäin.

Olen käyttänyt kaikilla lapsillamme kestovaippoja. Tosin heräsin niihin vasta esikoisen ollessa jo useamman kuukauden ikäinen. Siihen asti olin pitänyt kestovaippoja epäluotettavina ja hankalina. Uskoin suurten vaippavalmistajien markkinointipuheita. Käyttökokemus romutti vanhat luulot. Jopa niin, että perustin yrityksen, joka alkoi maahantuomaan ja myymään kestovaippoja, ensimmäisten joukossa Suomessa, juuri ennen kuin tämä nykyinen kestovaippabuumi alkoi.

Yritykseni lopetti jo aikaa sitten. Nykyään kestovaippayrityksiä on Suomessakin jo kymmeniä ellei satoja. Ja hyvä niin. Kestovaippabisnes työllistää suuren määrän kotiäitejä, jotka saavat kaivattuja lisätienestejä valmistamalla ja myymällä vaippoja. Näin useampi lapsi saa perheen halutessa olla pidempään kotihoidossa.

Ympäristöystävällisyyden ja taloudellisuuden lisäksi kestovaipat ovat sekä kauniita että terveellisempiä kuin kertakäyttövaipat. Niistä ei lähde kemikaaleja eivätkä ne haudo.

Eräässä tutkimuksessa muutama vuosi sitten todettiin kertakäyttövaippojen nostavan poikavauvojen kivesten lämpötilan haitallisen korkeaksi. - Kestovaipoista innostuneille äideille vinkki: kertomalla tämän yllättävän suuri osa poikavauvojen isistä kiinnostuu kestovaipoista!

Kertakäyttövaipoista lähtevä haju indikoi niistä haihtuvien kemikaalien määrää. Ainakin niin, että se mikä haisee, irroittaa itsestään ainesosia. Eri asia on, kuinka vahingollisia ne ovat, mutta maalaisjärjellä ajatellen puhdas puuvilla on turvallisempi kuin muovi ja kosteutta imevä geeli.

Oma suhteeni kestovaippohin on nykyään suunnilleen sama kuin useimmilla ihmisillä kertakäyttöastioihin: Kun on pesumahdollisuudet, käytetään kauniita, pestäviä ja hienompia astioita. Pesumahdollisuuksien puuttuessa ja kriisitilanteissa turvaudutaan kertakäyttöastioihin.

On mukavaa olla omavarainen vaippojen suhteen. Minusta on jopa helpompaa pesaista koneellinen vaippoja joka toinen päivä kuin raahata vaippasäkkejä kaupasta ja kiikuttaa haisevia vaippakasoja roskikseen. Tunne lähentelee sitä kun voi napsaista omasta penkistä porkkanoita sen sijaan, että ostaisi ne automarketista.

Linkkejä:
Me&Maman kestovaippaopas
Jätelaitosyhdistyksen kestovaippaopas
Kestovaippainfo
Ruskovillan VillaVauva

En ole työntekijä numero 1140

Kirsi Pihalla oli kiintoisa kolumni työuupumuksesta uusimmassa Talouselämä-lehdessä (18/2008, s. 36), Karrelle palanut. Myös Aamulehdestä bongasin aihetta liippaavan jutun. Sen mukaan työntekijöitä kohdellaan yhä enemmän massana. Samaan aikaan nuoret työntekijät odottavat, että heitä kohdeltaisiin yksilöinä. Ei mikään ihan kohtuuton vaatimus mielestäni.

Piha siteeraa kolumnissaan amerikkalaista konsulttia, Patrick Lencionia. Tämän teorian mukaan surkean työn kolme tunnusmerkkiä ovat anonymiteetti, merkityksettömyys ja mittaamisen mahdottomuus. Eli toisinpäin: "tyydyttävä työ on sellainen, missä onnistumista voi mitata, tekemälläsi työllä on merkitystä kokonaisuudelle ja olet kiinnostava esimiehellesi muutoinkin kuin resurssina."

Anonymiteetti tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole muuta identiteettiä työpaikalla työidentiteettisi lisäksi. Esimiestä ei kiinnosta, onko jälkikasvullasi uhmaikä, mitä vaimosi tekee työkseen tai harrastatko muuta kuin työssä olemista. Jos sinulla ei ole identiteettiä, henkilöllisyyttä, joka on kokonainen, ei sinua kyllä kiinnosta tuottaakaan mitään. Työpaikalle meneminen alkaa ahdistaa. Uupuu.

Olen ollut monessa työpaikassa ja itsekin huomannut, että tämä on viihtyvyyden kannalta tärkeä asia. Joskus olenkin kehunut (vanhaa) työpaikkaani nimenomaan, että siellä saan olla oma itseni. Ja kun tuntuu, että minua arvostetaan kaikkinensa ihmisenä, ei vain työntekijänä, se saa minut hyvälle tuulelle, luovaksi ja tehokkaaksikin.

Vastaavasti olen jossain kokenut olevani pelkkä henkilöresurssi. Kun lisäksi on tuntunut, että minun täytyy häivyttää persoonani taka-alalle ja että oikeastaan olisi parempi, ettei minulla olisi yksityiselämää ollenkaan, olen voinut huonosti.

Joskus olin yrityksessä, jossa työntekijöiden kesken puhuttiin naapurifirmasta, että siellä työntekijät ovat koneiston osia. Sitten naapurifirma osti meidät. Ja uusi esimies kävi katsomassa meitä ensimmäisen kahden kuukauden aikana yhden kerran. Hänen työpisteensä oli viereisessä huoneessa.

Jos työllä ei tunnu olevan ylevää syytä tai merkitystä kokonaisuudelle, on siinä vaikea nähdä mielekkyyttä.

Lencionin mukaan työn merkityksellisyyden ei tarvitse välttämättä olla mitään hirveän hienoa. Voi riittää esimerkiksi, että oma työpanos on arvokas muille työntekijöille. Uskon, että työntekijä voi itsekin auttaa tässä asiassa; selvittää, miksi työtä tekee.

Olin opiskeluaikanani kesätyössä pienessä yrityksessä, joka teki lääketieteellisesti erittäin edistyksellisiä tuotteita. Ne olivat lähes korvaamattomia potilaille, joille niitä käytettiin ja yritys oli ainutlaatuinen koko maailmassa. Selvästi merkityksellisiä tuotteita siis. Kerran menin kiinnostuneena jututtamaan erästä vanhempaa naista, joka oli ollut firmassa varmaankin toistakymmentä vuotta. Hän istui koneensa ääressä ja kysyin, mihin tarkoitukseen hänen tekemänsä tuotteet tulevat.

Nainen ei tiennyt. Hän sanoi, että ne tulevat johonkin kohtaan ihmisessä.

Vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen mietin tätä. Kuinka voi olla mahdollista, että ihminen tekee päivästä, viikosta, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen tuotetta, josta ei tiedä, mihin käyttöön se tulee? Ne eivät edes olleet mitä tahansa rihkamaa vaan tuhansien ihmisten elämänlaatua parantavia tuotteita.

Miksi nainen ei koskaan kysynyt, mitä ne ovat? Miksi esimiehet eivät kertoneet? Tuotteet eivät olleet mitenkään salaisia, siitä se ei voinut johtua. Miltäköhän tuntui lähteä joka aamu töihin tekemään "jotain"?

Mutta kaikkein tärkein on Lencionin mukaan mittaaminen. Voiko työsi onnistumista mitata? Ei ole sattumaa, että me puhumme kaihoisasti käsityöläisammateista tai että joillekin jopa siivoaminen tuottaa tyydytystä, koska siinä näkee heti kättensä jäljet.

Jos onnistumista ei voi mitata, mistä tiedät onnistuneesi?

Lencioni korostaa, että kaiken voi mitata käyttäen vähän luovuutta, vaikkei välttämättä mittanauhalla.

Tiedän monia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet käytännön hommiin muun muassa siksi, että haluavat tehdä jotain käsillään, konkreettista. Juuri tänään naapuri esitteli minulle enkelinmuotoista tuulikelloa, jonka oli hänelle myynyt entinen lakinainen Iittalan keramiikkakaupasta.

Pihan mielestä työergonomiakin on tärkeää, mutta hyvä voisi olla keskittyä pääasiaan:

Mutta jos johtaja ei pysty luomaan olosuhteita, missä työn tulosta voi mitata ja työllä on merkitystä, ei niskan hyvinvoinnilla ole mitään väliä. Uupumisen näkökulmasta.

Älä ole natsi

Sain kimmolta kunniakkaan En ole natsi -tunnustuksen:

Merkkiä jaetaan "kaikille sen ansainneille nettiskribenteille",
niin kuin merkin lanseerannut Jack Honest sitä esittelee.
Määritelmä "en ole natsi" tarkoittaa, että merkin kantaja
vastustaa kaikenlaista syrjintää ja sortoa;
edistää toimillaan tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Ensin ajattelin antaa ansiomerkin ritalle, mutta hänen alter egonsa Arkiterapeutti Kops sai jo merkin. Itse asiassa hän oli ensimmäinen merkin saajista. Ritallahan on paljon monikulttuurisia ystäviä, joista hän kirjoittaa lämpimästi blogissaan.

Hetken pähkäiltyäni keksin uuden kohteen: annan merkin sarin keksi-blogille Italiaan. Perustelut? Katsokaa nyt vaikka itse kuinka hauskasti, ymmärtäväisesti ja samalla rehellisesti hän kirjoittaa sekä italialaisista - sukulaisista ja muista, että esimerkiksi erimaalaisista oppilaistaan. Prego!

9 kuukautta

Onnellista lasta kannetaan
yhdeksän kuukautta sydämessä,
yhdeksän kuukautta kohdussa
ja yhdeksän kuukautta sylissä.

Parempi elämä vähemmillä myrkyillä

Pitääpä mainostaa kun löysin pari viikkoa sitten uuden, kiinnostavan blogin. Asiaohjelmatoimittaja Noora Vanhasen Kemikaalicocktail käsittelee nasevasti ja asiantuntevasti terveyteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Blogin ansioksi laskettakoon sekin, että päivitystiheys on ollut jopa useampi juttu päivässä.

Itselleni Noora Vanhanen on tuttu lähinnä Kuningaskuluttaja-ohjelmasta. Innostuksesta aiheeseen huomaa kyllä hänen olevan oikealla alalla.

Vahtikoira raateli

MTV3:n uutissivuilla Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Heikki Paloheimo analysoi tänään osuvasti Kanervan eroprosessia:

- Kävikö tässä niin, että suomalainen media tekstiviestimyllytyksellään erotti ministerin? Valtiosäännön kannaltahan asia menee niin, että ministeri eroaa, jos hän itse pyytää eroa ja tasavallan presidentti myöntää eron tai jos eduskunta antaa hänelle epäluottamuslauseen. Nyt epäluottamuslauseen antoi media, minkä vuoksi Kataisen hermot pettivät ja puolue veti luottamuksensa ministeriltään.

- Meitä on myös jonkinmoinen joukko kansalaisia, jotka ovat jo alkaneet jo ärsyyntyä siitä, että kun avaa päivän sanomalehden, niin siellä on sivukaupalla Ilkka Kanervan tekstiviesteistä.

Ja TV1:n iltauutisten ensimmäisenä aiheena voi olla Ilkka Kanervan tekstiviestit, jota viidentoista minuutin uutisissa käydään läpi viisi minuuttia, Paloheimo puuskahtaa.

Itse olen tuntenut myötähäpeää sen jälkeen kun Kanervan ensimmäinen sekstari julkaistiin. Olisin toivonut välttyväni kuulemasta hänen puutarhanhoitoviestejään, vaikka kevään korvilla ollaankin. Tämä ei johdu luontaisesta kainoudestani vaan siitä, että mielestäni toisten intiimit tekstiviestit eivät kuulu minulle.

Kanerva on osoittautunut vanhaksi likaiseksi mieheksi. Yllättyikö ihan oikeasti joku kovastikin?

Saattaa olla, että Kanervan erottaminen oli loppujen lopuksi oikea päätös. Ihmetyttää vain, kuinka suuret mittasuhteet tekstiviesteily on saanut. Minusta ihmisen pitäisi aina antaa säilyttää edes joku arvokkuus, kasvonsa, kuinka hölmösti hän on sitten toiminutkin.

Vaikuttaa jopa siltä, että seksiviestien lähettäminen sinänsä ei johtanut erottamispäätökseen vaan se, että niistä pahimmat julkaistiin ja Kanerva nolattiin julkisesti mediassa. Siten hän menetti arvovaltansa, eikä voinut enää jatkaa ulkoministerin tehtävässään, missä sitä tarvitaan.

Tottakai median on käsiteltävä asioita, sehän on vahtikoiran tehtävä, mutta jos huomio kiinnittyy koko valtakunnan tiedotusvälineiltä päiväkausiksi ministerin tekstiviesteihin, se on vääjäämättä pois muilta, mahdollisesti jopa tärkeämmiltä asioilta.

Vai onko niitä tosiaan tärkeämpiäkin asioita?

Kaksi vuotta

Blogini täytti eilen kaksi vuotta. Onnea!

Ehkä nyt Hätiköityjä päätelmiä alkaa uhmaikäiseksi? The terrible two, kuten englanniksi tavataan sanoa.



Tai ehkä blogini on saanut tyylipuhtaan Continuum-kasvatuksen, kuten Yequana-intiaanien lapset, eikä uhmasta ole tietoakaan?

Jää nähtäväksi!


Kuva: The Liedloff Continuum Network

Siksi, jona minä hänet näen

Rakkaus ja viha eivät ole pelkästään subjektiivisia tunteita, jotka vaikuttavat niiden ihmisten sisäiseen maailmaan, jotka niitä kokevat, vaan ne ovat myös objektiivisia voimia, jotka muuttavat ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Rakastamalla tai vihaamalla toista ihmistä aiheutan hänelle sen, että hän tulee jossakin määrin siksi, jona minä hänet näen.

Kallistos Ware

Iloista Pääsiäistä kaikille!

Puolustuspuhe insinööreille

Gnothi Seauton kirjoitti blogissaan otsikolla Insinöörin viisaus ja ikävän olemus diplomi-insinööri Jorma Ollilasta ja mietti, mistä insinöörin viisaus tulee:

Insinöörin viisaus tulee siitä, että jossakin vaiheessa hän huomaa ettei tutkinnossa olekaan mitään ihmeellistä ja muuttuu sitten pikku hiljaa humanistiksi.

En tiedä, kuinka paljon yllä olevassa on huumoria mukana, mutta käsitys on joka tapauksessa sen verran yleinen, että haluan oikaista sitä. Se, että joku on opiskellut itsensä diplomi-insinööriksi ei kerro ihmisen humanistisuudesta tai luonteesta mitään. Ja jos kertookin, niin vain positiivisia asioita.

Ihmisillä on toisinaan harmillisen yksipuolinen kuva diplomi-insinöörin tutkinnosta. Se on kuitenkin muun muassa erittäin vahva yleissivistävä koulutus. Sellainenhan ei olisi pahitteeksi meille kenellekään. Elämme materialisisessa maailmassa, jonka lainalaisuuksien ymmärtämisestä on valtavasti hyötyä ja iloa ihan jokaiselle.

Teknilliseen korkeakouluun on suhteellisen helppo päästä verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, mutta opiskelu on rankkaa ja erittäin vaativaa. Vain puolet aloittaneista valmistuu. Se, että joku on saanut opiskeltua diplomi-insinööriksi kertoo paljon. (Onnea vielä kerran, Salla!)

Diplomi-insinöörin tutkintoon voi sisältyä insinööritieteiden lisäksi esimerkiksi seuraavanlaisia kursseja: teollinen muotoilu, kestävä kehitys, espanjan jatkokurssi, myyntityö ja sen johtaminen, orgaanisen kemian työt, fysiologia, johdatus filosofiaan, toimitustyö, audiovisuaalinen kulttuuri, puheviestintä ja neuvottelutaito.

Jossakin seuraamistani blogeista kerrottiin, että lääkäri Antti Heikkilä varoittaa teflonin käyttämisestä ruuanvalmistuksessa. Diplomi-insinööri olisi tiennyt jo kymmenen vuotta sitten, että teflon ei voi olla terveellistä varsinkaan kuumennettaessa ruokaa korkeissa lämpötiloissa. Ei ole haitaksi, että tietää esimerkiksi mikroaaltouunin tai kännykän toimintaperiaatteet, ymmärtää pyykinpesuaineen raaka-aineluetteloa tai osaa valita lapselleen turvallisesta muovilajista valmistetun nokkamukin.

Moni diplomi-insinööri on luonnostaan kiinnostunut myös niin sanotuista humanistisista tieteistä (kukapa ei olisi), ja on niiden suhteen elämäntapaopiskelija. Harvempi humanisti kuitenkaan täydentää koulutustaan valmistuttuaan teknillistieteellisellä koulutuksella, vaikka sellaisiakin tietenkin on, ja taidan tunteakin ainakin yhden.

Insinöörin viisaus tulee parhaimmillaan siitä, että hän ymmärtää pallomme lainalaisuuksia ja osaa suhteuttaa siihen uuden oppimansa. Laajan yleissivistävän koulutuksensa ansiosta hänellä on hyvä valmius oppia uutta. Kun on hyvä pohjatieto, se lisää kiinnostusta edelleen uusiin asioihin ja auttaa yhdistelemään ja jäsentelemään oppimaansa. Insinöörin viisaus tulee myös siitä, että hän osaa arvostaa muitakin tieteenharjoittajia ja ammatteja. Ainakin vielä viisitoista vuotta sitten puolet insinööreistä oli naimisissa hoitajan kanssa, joten silläkin tavalla läheistä tuntumaa myös muun alan ihmisiin on.

Hyvin suuri osa diplomi-insinööriopiskelijoista opiskelee osan tutkinnostaan ulkomailla. Se kartuttaa hienosti elämänkokemusta ja antaa mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin.

Tuntemani diplomi-insinöörit ovat varsin lahjakkaita ja monipuolisia ihmisiä. Yksi on huippuviulisti, toinen runoilija. Joku harrastaa filosofiaa, toinen siteeraa tusinan ihailemansa Eino Leinon runoja ulkoa, yksi on luonnonsuojeluaktiivi, yksi myy kestovaippoja, eräs tekee itse muotiluomuksia eli käsitöitä. Eräskin teknillisen yliopiston professori toimii vapaa-aikanaan ortodoksikirkon diakonina.

Lisää juttua stereotypioista löysin sattumalta teekkareiden ja tiedotusopin opiskelijoiden yhteisestä Studia Median blogista.

EDIT 19.3.2008: Lainaamani teksti ei ollutkaan Gnothi Seautonin oma ajatus vaan Jorma Ollilan serkun haastattelusta Seura-lehdestä.

Olin puu, olin kukka

olin puu, olin kukka
olin käsi, joka poimi kukan.
olin maa, olin sade
olin aurinko ja tuuli
yhtä aikaa.
olin kala, joka nielaisi koukun,
olin kalastaja.

olen puu, olen kukka
olen käsi, joka poimii kukan.
olen maa, olen sade
olen aurinko ja tuuli
yhtä aikaa.
olen kala, joka nielaisee koukun,
olen kalastaja.


Osallistun Runotorstaihin.

Ekotallaaja on palannut

Ekotallaaja, josta kirjoitin toissakesänä ja jossa voi testata ekologisen jalanjälkensä, on palannut uudistuneena takaisin.

Kävin testaamassa. Jalanjälkeni oli nyt vain 3,8 hehtaaria. Ilmeisesti autoiluni on ainakin vähentynyt ja jotain muutakin parannusta on tapahtunut. Tuokin on tietysti liikaa, mutta vähemmän kuin ennen. Käykääpä kokeilemassa!

Blogini seuraajille tiedoksi, että Hätiköityjä päätelmiä ei ole muuttunut pelkästään ekoblogiksi, kuten viime kirjoituksistani voisi päätellä. Olen ollut sen verran kiireinen, että en ole vain ehtinyt muuta kirjoittaa. Muutakin on luvassa sitten kun taas ehdin keskittymään kirjoittamiseen.

Ekosähkö tulikin halvemmaksi

Tämä on jatkoa aiempaan postitukseeni, jonka kommenttiosiossa kerroin kilpailuttaneeni sähköyhtiöitä ympäristöystävällisemmästä norppasähköstä.

Sain vastauksen tarjouspyyntööni useasta norppasähköä tarjoavasta sähköyhtiöstä. Tein sopimuksen lopulta Kymenlaakson Sähkön kanssa tuuli- ja biovoimalla (puujäte ym.) tuotetusta norppasähköstä. Se on jopa halvempi kuin aiempi sähkösopimuksemme "tavallisesta sähköstä" Vattenfallin kanssa. Molemmat sähkösopimukset ovat jatkuvia.

Tässä vielä faktat:

Vattenfall
Tuotettu 25% fossiilisilla energialähteillä, 51% uusiutuvilla energianlähteillä ja 24% ydinvoimalla.
päiväenergia 5,95 snt/kWh
yöenergia 4,50 snt/kWh

Kymenlaakson Sähkö, Luonto-Ilona sähkö
Tuotettu jatkuvasti uudistuvalla energialla Kotkan Mussalon tuulivoimaloissa sekä Hovinsaaren voimalaitoksella.
päiväenergia 5,34 snt/kWh
yöenergia 4,11 snt/kwh

Kurssitarjonnan uudet tuulet

Sain Heidiltä haasteen:

Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Pikaisesti päädyin tällaisiin kurssivaihtoehtoihin:

1 Unelmien nahkalaukku - tee se itse.
Minulla on ollut tapana käyttää samaa käsilaukkua useita vuosia. Viimeisimmät ovat olleet Marimekon klassinen Olkalaukku mustana, sen jälkeen tosi nätti Marimekon käsilaukku, jota ei enää tehdä (sitä joku kyselikin, mistä olen löytänyt) ja tällä hetkellä itse tehty laukku, joka alkaa vedellä viimeisiään. Sen olen tehnyt kymmeniä vuosia vanhasta egyptiläisestä puuvillakankaasta, jonka tutkimusmatkailijatuttavani on aikoinaan tuonut matkaltaan kihlatulleen. Tällä hetkellä etsin huippulaadukasta ja käytännöllistä sekä tyylikästä nahkalaukkua, jota voisin taas pitää ainakin muutaman vuoden. Koska Mulberryn Mabel-laukku, joka täyttäsi kriteerini maksaisi lähemmäs tuhat euroa (!), enkä ole toista ihanuutta löytänyt, olisi tällainen laukuntekokurssi minulle juuri nyt huippujuttu. Saisi laukusta juuri sellaisen kuin haluaa, ja taatusti uniikin. Olen aikas kätevä käsistäni kun sille päälle satun.

2 Gourmet-ruokaa muutamassa minuutissa.
Koska olen parhaillaan äitiyslomalla ja syön pääasiassa itse tehtyjä pöperöitäni, olisi hienoa oppia loihtimaan nopeasti herkkuruokaa. Kurssilla pitäsi myös kertoa, kuinka ruoka syntyy yhdellä kädellä kannatellen vauvaa toisella tai ainakin niin, että vauva on kantoliinassa ja osallistuu sieltä ruoanvalmistukseen.

3 Astangajooga.
Joogakurssit lienevät yleensä kansanopistojen kursseista suosituimpia. Itsekin tutustuin joogaan (hatha) alunperin sellaisella, abiturienttivuotenani. Löysin astangajoogan kahdeksan vuotta sitten ja olen joogannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti siitä lähtien. Välillä on ollut taukoja, mutta astangajooga pysynee minulla aina omana liikuntalajini. Joskus luulin, etten sellaista löydä koskaan, mutta tämä se on. Tälle kurssille voisin ottaa myös haastajani Heidin mukaan. Luulen, että hänkin pitäisi joogasta.

4 Miten päästä turhista huolista.
Minulla on tämän niminen kirjakin (kirjoittaja sama kuin klassikon Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa). Luin sen takavuosina, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Päinvastoin. Kirja sai minut muistamaan, mistä kaikesta sitä voinkin huolestua! Ehkä minun pitäisi vain hyväksyä, että pieni huolehtiminen kuuluu elämään. Tai sitten mennä tällaiselle superkurssille.

5 Oikeasti minulla ei ole tällä hetkellä aikaa osallistua millekään kurssille. Viides kurssivaihtoehto siis olkoon Laiskottelun kirjekurssi, osa 1.

Niin, ja
6 Heidin kursseista Kuinka kirjoitat takuuvarmasti laadukkaan menestysromaanin tai -runokirjan kuulostaa huipulta! Tämä on alunperin hänen haastajansa MariaR:n kurssi.

Muoriskallakin oli mielenkiintoiselta kuulostavia kurssivaihtoehtoja. Ehkä menisin hänen kanssaan kursseille. Niistä olisi minullekin hyötyä.

Haastan Kimmon, Olemattoman, Sallan, Unikatin ja Ritan, tai sinut, joka luet tätä blogia.

Vaihda norppaenergiaan

Viikon vinkki:

Norppaenergia-sivuilla olevalla lomakkeella voi lähettää helposti ja nopeasti tarjouspyynnön Norppasähköstä rastittamiinsa sähköyhtiöihin.

"Täysin haitatonta energiamuotoa ei olekaan, mutta norppamerkityn energian ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin uusiutumattomilla energianlähteillä. Norppaenergia-merkki myönnetään tuulivoimalla, biopolttoaineilla, aurinkopaneeleilla tai vanhalla vesivoimalla tuotetulle energialle tietyin kriteerein."

Minä päristän teille

Vauvani opettelee minulle
uusia taitoja.
Meillä on parhaat kielikuvat.

Se menee suunnilleen näin:
Laitetaan kieli huulten väliin (mielellään omien)
ja puhalletaan rennosti päristellen.

Se on oikea vastaus sellaisiin Tärkeisiin kysymyksiin kuten
Elämän Tarkoitus, Yhdysvaltain Luottokriisi,
Valtiontalous ja Taiteen Merkitys Yhteiskunnalle.

Se sopii myös tilanteessa, jossa pieraisee kuuluvasti
tai jos muuten vain haluaa tehdä tuttavuutta
uusien ihmisten kanssa.

Ptrrrrrrrrrrrrrrrr-ä!


Osallistun Runotorstaihin, viikon haastesanana humoristinen.

Oi niitä aikoja

Heidi ihmetteli kummallisia mainostekstejä. Niitä olen minäkin joskus ihmetellyt. Tästä tulikin mieleeni mainostaa erästä mainiota blogia, jonka löysin muutama päivä sitten:

Kävelyllä-blogista löytyy valtavasti vanhoja, hauskoja mainoksia. Osattiin sitä ennenkin.

Vuoden vaihtuessa

Kun vuosi vaihtui mietin, että eikö olekin ihmeellistä, että vuosi vaihtuu ihan itsestään, vaikka me emme tee mitään.

Mitä kaikkea sitä voikaan ihmiselle pälkähtää päähän.

Kaikenlaista muuta olinkin järjestänyt uuteen vuoteen liittyen kun meille tuli vieraita. Joskus olisi hyvä muistaa, että monet asiat tapahtuvat ihan meistä riippumatta, onneksi.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta julistan tämän vuoden 2008 henkilökohtaiseksi ilon teemavuodeksi. On monia asioita, joista voi iloita. Ihan vaikka vain se, että lumi on valkoista, eikä esimerkiksi ruskeaa tai harmaata. Kuinka synkkää ja pimeää tuolla ulkona olisikaan. Eikö olekin ihmeellistä ja hienoa, että se on juuri valkoista? Mitä muuta väriä sitä jaksaisikaan katsella koko talven?

Iloista Uutta Vuotta 2008!

Kaunein joululaulu

Tunnelmallista ja rauhaisaa joulua kaikille!

Laitan tähän erään ihanan joulutunnelman virittävän joululaulun sanat. Se soitetaan aina jouluyönä kirkossa. 1700-luvulla rakennetun kirkkomme upeilla uruilla soitettuna ja voimakkaan miesäänen laulamana se kuulostaa juuri niin juhlavalta kuin jouluyönä pitääkin. Harmi, etten voi pistää teille tähän nauhoitusta.



Oi jouluyö

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteihimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristin kuoleman.

Jo toivon säde hohtavainen loistaa,
nyt yllä maan ja merten aavojen.
Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten,
oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.

Jo kirvonneet on syntiemme kahleet,
on taivas auennut lapsille maan.
Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi,
siks' Luojan kiitosta laulamme vaan.

Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan.
Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten,
oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.

Toinen kaunis joululaulu on Heinillä härkien kaukalon. Se vain lauletaan yleensä niin korkealta, etten minä altto-äänisenä pysty korkeimpien nuottien kohdalla enää kuin pihisemään. Nuorempana ykkönen oli Sylvian joululaulu. Ja teininä Wham!in Last Christmas... Olen myös pitänyt laulusta En etsi valtaa, loistoa. Se tuntuvat erityisesti poliitikot nimeävän mielellään suosikkijoululaulukseen.

Etiikkatesti

Filosofiasta kiinnostuneille - ja muillekin, Ylen sivuilta löytyy mukava Sophia-etiikkatesti:

Sophia-testi paljastaa filosofisen suuntauksesi. Voit verrata ajatuksiasi yli 30 maailmanhistorian keskeisen filosofin ajatuksiin.

Vastaukset voivat yllättää ja tarjota uutta pohdittavaa ja tietoa eri filosofeista.

Tässä on minun tulokseni:

Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Dietrich Bonheoffer (1906-1945). [ Lisätietoja filosofista ]

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:

1. Dietrich Bonheoffer 83.0%
2. Sri Aurobindo 80.0%
3. Martti Lindqvist 80.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Karl Marx 43.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:

1. Yrttitilallinen Virpi Raipala-Cormier 79.0%
2. Taiteilija Mikko Kuustonen 74.0%
3. Kirjailija Leena Lander 73.0%

Minkälaisen tuloksen sinä sait?

Vesille venosen mieli

Eräs ystäväni osallistuu parhaillaan Atlantin yli purjehduskilpailuun Kanarialta Karibialle. Käykääpä lukemassa päivittäistä lokia - ei kun siis blogia suoraan reissun päältä Rosinanten blogissa. Ainakin toissayö vaikutti varsin vauhdikkaalta:

Levoton yö
December 1st, 2007

Tänään otetaan päiväunia ja kuivatellaan vaatteita, koska viime yö meni purjehommissa ja raskaassa kelissä. Säätiedotusten perusteella laskimme illalla spinnakerin ja vaihdoimme fokan puomille virsikirja-asetukseen (eli isopurje ja keulapurje ovat eri puolilla). Vauhti ei siitä laantunut koska tuuli kasvoi jatkuvasti.
35 solmun kovassa ja puuskissa kovemmassa tuulessa vene alkoi olla hyvin hankala hallittava, koska pimeässä ei kasvaneita aaltoja voinut huomata ennen kuin ne alkoivat kääntää venettä. Kannella oli vauhdikas tunnelma ja sisällä veneessä ei ollut enää kivaa.
Kello 01.50 päätettiin reivata isopurje ja pienentää keulapurjetta. Hannu ja Tanu herättivät Markon ja Jussin mukaan ja vene käännettiin vastatuuleen jotta isopurje voidaan reivata. Aaltojen voiman huomasi kunnolla vasta kun kannen yli pyyhkivät aallot tulivat vesiputouksen voimalla miesten ja veneen päälle. Vapaavahdissa “nukkuneet” Harri ja Antti ihmettelivät että mitä tapahtuu: kolina ja vemputus sisällä oli todella voimakasta ja kannelle kurkkaajaa ei muusta informoitu kuin että LAITA SE LUUKKU KIINNI.
Reivi tehtiin ja käännyttiin taas kohti Karibiaa. Sähkölataus alkoi pudota ja niinpä konetta käytettiin tunnin verran aamuyöllä. Ei sekään lepoa auttanut.
Ennen aamiasita jiipattiin vielä ja todettiin että olipa levoton yö mutta hyvää vauhtia edettiin.
Partiolaisten adventtikalenterin ensimmäinen luukku avattiin. Joulumuorin kuistin ylle ilmestyi joulukello.

Usein sitä kuvittelee, että purjehdus on mukavaa aaltojen liplatussa kauniissa säässä. Joskus se on sitäkin. Olen purjehtinut sen verran, vaikkakin vain järvellä sekä Välimerellä ja Itämerellä, että voin vain kuvitella millaisessa höykytyksessä tuolla ollaan!



Rosinanten toissapäiväinen luontohavainto, pilot whale (lahtivalas?).

Olen hengessä mukana Rosinanten matkalla ja jännityksellä seuraan sen etenemistä. Perillä heidän pitäisi olla joskus joulun tienoilla. Toivotaan Rosinantelle hyviä kelejä ja suosiollisia tuulia sekä miehistölle edelleenkin hyvää tsemppiä! Onneksi minäkin, mukavuudenhaluinen ihminen pääsen mukaan nojatuolimatkalle.

Kuva: http://www.zeeland.fi/rosinante/

Desiderata

Vaella vakaasti melun ja kiireen keskellä
ja muista, mikä rauha vaitioloon kätkeytyy.
Mikäli se on antautumatta mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Ilmaise totuutesi hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele muita
yksinkertaisempia ja oppimattomampia myöten,
sillä heilläkin on sanottavaa.

Vältä äänekkäitä ja riidanhaluisia henkilöitä,
he ovat mielen vaiva.
Jos vertailet itseäsi muihin,
tulee sinusta sekä turhamainen että katkera,
sillä aina on oleva sinua suurempia ja vähäisempiä.
Iloitse saavutuksistasi, kuten myös suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus uraasi, vaikka mitättömäänkin;
se on tosi ominaisuutesi ajan vaiheissa.
Liiketoimissasi ole varovainen,
sillä maailma on petosta täynnä.
Mutta älä anna sen sokaista sinua näkemästä hyvettä;
korkeat ihanteet ohjaavat monia,
ja elämä on urhea kaikkialla.

Ole oma itsesi.
Älä koskaan teeskentele kiintymystä.
Rakkautta älä vähättele,
sillä kaiken autiuden ja pettymysten keskellä
se on ikuinen kuin ruoho.

Seuraa alttiisti vuosien viisautta
ja hylkää kevyesti se, mikä lapsen on.
Kasvata hengen voimaa kilveksi onnettomuutta vastaan.
Mutta kuvitelluista seikoista älä masennu.
Väsymys ja yksinäisyys synnyttävät monia pelkoja.
Kuri on terveellistä, mutta myös hellyys on tarpeen.

Sinä olet kaikkeuden lapsi kuten puut ja tähdet;
sinulla on olemassaolon oikeus.
Näyttäköön se sinusta siltä tai ei,
kaikkeus kulkee epäilemättä
omaa sopivaa rataansa.

Siispä ole rauhassa Jumalasi kanssa,
miksi hänet kuvitteletkin.
Mitkä lienevätkään toimesi ja toiveesi,
säilytä sydämesi rauha elämän melskeissä.
Viekkauden, turtumuksen,
särkyneiden haaveiden keskellä
maailma on silti kaunis.
Ole valpas.
Yritä pysyä onnellisena.


Max Ehrmann 1927.
Tekstin on myös sanottu olevan St. Paulin katedraalista Baltimoresta löytyneestä käsikirjoituksesta vuodelta 1692.

Kantsii ostaa luomua

Finfood kirjoitti:

EU-tutkimus: luomun ja tavanomaisen ruuan ero suurin maidossa
31.10.2007 08:33

Suurin ero luomuruuan ja tavanomaisen ruuan välillä on nähtävissä maidossa, EU-rahoitteisen QLIF-tutkimuksen ennakkotiedoissa esitetään. Tutkimuksessa luomumaito sisälsi kesällä 60 - 80 prosenttia ja talvella 50 - 60 prosenttia enemmän antioksidantteja kuin tavanomainen maito.

Myös luomuhedelmät ja -vihannekset sisälsivät jopa 40 prosenttia enemmän antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetut vastaavat kasvikset.

Parin vuoden takaisen Brittiläisen Aberdeen yliopiston tutkimuksen mukaan taas luomumaito sisältää melkein kolme neljäsosaa enemmän n-3-rasvahappoja kuin tavallinen maito.

Hiljattain on julkaistu myös hollantilainen tutkimus, jonka mukaan äidinmaidon CLA-pitoisuutta (maidon rasvahappo) voitiin nostaa merkitsevästi, jos äiti korvasi tavanomaisen maidon luomumaidolla ja -lihalla. On viitteitä siitä, että luonnollinen CLA pienentäisi mahdollisesti syövän vaaraa.

Tästähän voisi melkein päätellä, että luomuruoan ostaminen tulee antioksidantti- ja rasvahappokoostumuksen suhteen jopa halvemmaksi kuin ei-luomun!

Tosin itse ainakin suosin luomua pääasiassa muista terveellisyys-, ympäristö- ja eettisistä syistä. Esimerkiksi luomutilalla lehmät pääsevät jaloittelemaan enemmän ja vasikat saavat olla emänsä kanssa pidempään. Luomukanoilla on lähes kaksinkertaisesti tilaa verrattuna tavallisiin, niillä on pesiä ja ne pääsevät kesällä ulkoilemaan.

Luomuruoan syöminen on myös yksi tapa välttää ympäristömyrkkyjä ja tae geenimuuntelemattomasta elintarvikkeesta.

Portaat

Ota rennosti, lehvähdä tässä,
ystävien kanssa tai yksin.
Jos et ole turhan tarkka, hieno tai kiireinen.
Jos vaatteesi eivät ole liian puhtaat, liian arvokkaat,
ole hyvä ja istahda.
Katsele puita, ohi vilistäviä ihmisiä,
kengänkärkiäsi.
Tunnetko asfaltin tuoksun?
Koska viimeksi katsoit
aikuisia vyötärönkorkeudelta?

Portaita riittää kaikille.
Isommasta määrästä saat katsomon
kuin Veronan amfiteatterissa
heinäkuisena iltana kun aurinko
on lämmittänyt kivet poskenlämpöiseksi.

Jokaiselle oma paikka. Keskeltä metropolia
tai maitolaiturilta.
Vain hiukan lapsenmieltä vaaditaan istua,
ei tuolille, ei penkille, vaan portaille,
rappusille.
Unohda arvokkuutesi ja istahda.
Kuin pieni lapsi tavaratalossa,
kerjäläinen Kalkutassa,
oopperavieras Veronan amfiteatterissa.


Runotorstain viikon haastesanana Portaat.

Mielipide, jota ei kysytty

Olisi ehkä toimittajien aika kysyä hoitajien irtisanoutumisista ja palkoista mielipidettä vaihteeksi joltain muultakin kuin letkuissa makaavalta dialyysipotilaalta. (Aamulehden kansi muutama päivä sitten.) Minkähänlaista vastausta voi tilanteessa odottaa: "Joo, ehdottomasti olen sitä mieltä, että hoitajat saavat jo nyt aivan liikaa palkkaa ja tekevät helppoa työtä," sanoo eläkeläinen Rauno Mäkeläinen omahoitajansa Tuovi Kerkkäinen vierellään.

Palkkoihin en ota sen enempää kantaa. Tässä vertailun vuoksi sairaalassa työskentelevien lääkäreiden peruspalkat Kunnallisesta lääkärisopimuksesta 2005-2007:

- Lääketieteen opiskelija lääkärin sijaisena 1925,69
- Alle 2 vuotta erikoistunut sairaalalääkäri 2608,03
- 2-4 vuotta erikoistunut sairaalalääkäri 2729,67
- Yli 4 vuotta erikoistunut sairaalalääkäri 2862,84
- Oman erikoisalansa jatkokoulutuksessa oleva erikoislääkäri 3250,81
- Loppuun asti erikoistunut erikoislääkäri 3421,91
- Ylilääkäri 4004,47

Olen työskennellyt sairaanhoitajaharjoittelijana terveyskeskuksen vuodeosastolla ja dementiakodissa. Lisäksi olen ollut yliopistollisessa sairaalassa sairaala-apulaisena. Olen myös käynyt vuosia syöttämässä vanhainkodissa makaavaa omaistani.

Sairaanhoitajan työstä sen verran, että nelikymppisen miehen ripulivaipan vaihtaminen tai tekohampaiden peseminen ei kuulunut mielihommiini. Ei myöskään sairaala-apulaiselle teho-osastolla kuuluva potilaiden keuhkoista imettyjen parin litran limapussien saksilla leikkaaminen ja valuttaminen lavuaariin.

Sairaalassa on tarkka hierarkia ja sairaala-apulaiset tekevät edelleenkin niin sanotut paskahommat, kirjaimellisesti. Eräällä osastolla sairaala-apulaiset eivät saaneet edes syödä eväitään henkilöstön kahvihuoneessa yhdessä lääkäreiden ja sairaanhoitajien kanssa. Sairaala-apulaisen ateriointi tapahtui keittiön tiskipöydän ääressä.

Sairaala-apulaisen työ on ollut ehdottomasti rankinta mitä olen koskaan tehnyt ja palkka surkea. Hatunnostoni kaikille sairaala-apulaisille!

Mielestäni sairaanhoitajien tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan jo tulleiden 12%:n palkankorotusten päälle erityisesti työoloja parantamalla ja tarpeen tullen palkkaamalla lisää väkeä. Raha on tutkitusti huono motivointikeino, jos työ ei miellytä.

Hoitajan työ voi joskus olla todella mukavaa ja palkitsevaakin. Siitä vain harvemmin nykyään puhutaan. Eikä se aina niin raskasta ollut. Terveyskeskuksessa hoitajat istuivat Kauniiden ja rohkeiden aikaan kahvihuoneessa nenä kiinni televisiossa ja kinastelivat siitä, kenen vuoro oli mennä kun mummot painoivat hälyytysnappia.

Lähisuvussani on kirurgi, osastonhoitaja, kätilö, hammashoitaja. Lisäksi lähisuvussani on pitkälle edennyttä syöpää sairastava potilas, joka käy viikoittain saamassa luovutettua verta sairaalassa. Ja toinen, joka on menossa marraskuun lopulla synnyttämään.

Voitte kuvitella ovatko sympatiani synnytysosastoilta, lastenosastoilta, syöpäosastoilta ja veripalvelusta irtisanoutuvien hoitajien puolella. Vai esimerkiksi viimeisillään raskaana olevan siskoni, joka joutuu ehkä lähtemään tuntikausien ajomatkan päähän synnyttämään. Ja jonka edellinen synnytys kesti neljä tuntia.

Hoitajien lakon olisin hyväksynyt, mutta suojelutyön estäminen irtisanoutumisien ja hakukieltojen muodossa ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien potilaiden heitteillejättö ei sovi oikeustajuuni.

Tulee mieleen, että viime vuosisadan alussa syntyneiden, sodan kokeneiden sukupolvi olisi tuskin koskaan jättänyt suojelutyötä tekemättä. Tehyn uhkailut ovat kaamea esimerkki aikamme narsismista, jossa toisten henkikin laitetaan uhatuksi oman palkan nimessä. Ja osa ihmisistä vieläpä hyväksyy sen.

Kuvat: Allposters.com

Arki

Ennen jonotin yökerhoon
nyt jonotan marttojen myyjäisissä lanttulaatikkoa.
Ennen tuli puoli neljältä baarissa valomerkki
nyt laitan yöllä valot päälle kun vauva huutaa.
Ennen pesin illalla meikkejä
nyt pesen vaippoja.
Ennen pyöritin miehiä
nyt pyöritän pesukonetta
ja arkea.


Runotorstain aiheena tällä viikolla Arki.

Tulevaisuus odottaa

Tulevaisuus on
kullanhohtoinen tai
musteensininen,
räikeänpunainen tai
myrkynvihreä.

Ei koskaan harmaa kuin nykyhetki.

Tulevaisuus juoksee edelläsi,
vilahtaa karkuun
kun olet saamassa sitä
hännänpäästä kiinni.

Tulevaisuus on aina nurkan takana,
odottamassa.
Se ei tee mitään muuta kuin odottaa.

Tulevaisuus odottaa.


Runotorstain viikon haasteena Tulevaisuus.

Ainakin neljä kättä

"In hindu mythology, female deities are represented with many arms. This is symbolic of being able to accomplish many things simultaneously. This not only applies to the material aspect of life, it also relates to the forces of nature that govern the body and the feminine psyche. This delicate blend of herbs and spices is an effective aid in helping bring balance to each of these aspects of a woman’s life."

Teepakkaukseni kyljessä lukee, että hindumytologiassa naisjumaluudet kuvataan monikätisinä. Se kuvastaa naisen kykyä tehdä monta asiaa yhtä aikaa.

How very true.

Jokainen pienten lasten äiti allekirjoittaa väitteen. Tai ainakin sen, että naisilta vaaditaan tuota kykyä. Eri asia on, onnistuuko se muilta paitsi jumalolennoilta.

Joskus kun lapseni pyysi apua sillä välin kun operoin toista, vastasin, että hänen pitää odottaa vuoroa: Minulla on vain kaksi kättä, koska en ole mustekala. Jos olisin mustekala, minulla olisi kahdeksan kättä ja pystyisin tekemään monta asiaa yhtä aikaa.

Se oli lapsen mielestä hauskaa. Vielä kauan aikaa sen jälkeen, tilanteessa jossa en ehtinyt heti auttaa häntä, hän nauroi että ai niin, kun sinä et ole mustekala!

Minulle ainakin kahta kättä vauvan kanssa vastaa kantoliina. Se jättää kädet vapaaksi pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, keinuttamaan, lukemaan lehteä, syömään, puhumaan puhelimessa ja vaikka kirjoittamaan tätä blogia. Ostoksilla käynti on hauskaa vauva kantoliinassa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. (Ainoa huono puoli on, että vaatteiden sovitus on mahdotonta.)

Minusta on rentouttavaa puuhailla omia juttujani kun vauva nukkuu kantoliinassa ja heiluu mukana tyytyväisenä. Kantoliina on todellinen hands-free -laite.

Kantoliinakuva: http://www.hugabub.com/
Tee: http://www.yogitea.nl/

Kultaa taikka kunniaa

Sain Ritalta ja Heidiltä Schmooze-kunniamerkin. Se myönnetään esimerkillisille bloggaajille:

They don’t limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship.

En muistakaan koska olen viimeksi saanut kunniamerkin. En koe itseäni mitenkään esimerkilliseksi bloggaajaksi, koska olen ollut niin hiljainen viime aikoina. Mutta ehkä Rita opettajana ajattelee, että juuri heikoimmat kaipaavat eniten kannustusta; se saa heidät yrittämään entistä enemmän. Kiitos!