perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Irti ekoneuroosista

– Äiti, maatuuko? kysyy nelivuotias huolestuneena ja roikottaa jäätelötikkuaan biojäteastian päällä.
Olen kasvattanut lapseni yhtä neuroottisiksi kuin itse olen.

Kaikki alkoi viattomasti, kuten aina. Lajittelin sanomalehdet niin kuin suurin osa suomalaisista ja palautin pullot kauppaan. Pikku hiljaa ekointoilun vihreä käärme sai minusta lisää otetta. Siirryin käyttämään lapsilla kestovaippoja, koska kertakäyttövaippahan ei maadu, vaan säilyy kaatopaikalla vielä kauan senkin jälkeen kun entinen vauva on kastellut vanhainkodissa viimeisen tenansa.
Sitten huomasin, että naapurini kierrättää myös kartongit. Harrastamani surkea pikku lajittelu alkoi tuntua mitättömältä. Oli siirryttävä kovempiin aineisiin. Pakotin kierrätyshimoissani koko perheeni lajittelemaan.
Mikään ei riittänyt. Jukurttipurkin kannet metallinkeräykseen, paperiset leipäpussit kartonkiastiaan — paitsi jos niissä on muovi-ikkuna, se pitää repiä ensin pois — kissalta irronneet karvat biojäteastiaan. Mies kiikuttaa autonperässä vuotavia mehu- ja jukurttipurkkeja keräysastioihin. Aamulla töihin ajaessa voi haistaa, mitä viime päivinä on tullut syötyä.

Onko tässä mitään järkeä? Lentomatkustelu ja autoilu lisääntyvät. Kuulin, että jos vuoden käyttää ostoksilla kangaskassia ja pyöräilee kauppaan ja sitten kerran ajaa posauttaa autolla, vaikutus on sama kuin olisi joka kerta ostanut sen muovikassin. Ja Thaimaan-matka on kuin polttaisi 60 W:n hehkulamppua 11 vuotta yhteen menoon tai autoilisi töihin kaksi vuotta.

Näin taloyhtiöni puheenjohtajan kiikuttaessani kissanhiekkoja biojäteastiaan. Ehdotin, että hankkisimme kartonkiastian, ettei muropakkauksia tarvitsisi raahata kilometrin päähän automarketin pihaan.
– Harva sitä kuitenkaan käyttäisi. Sitä paitsi samalle kaatopaikalle ne kuitenkin kipataan, hän tuumasi venytellen bodattuja hauiksiaan roskakatosta vasten. Sitten hän kertoi hauskan jutun jostain viherpiipertäjästä, joka oli soittanut radioon ja hohotti katketakseen.
Kansa on jakaantunut kahtia. Toiset uskovat tiedotusvälineitä ja huolestuvat kaupassa muistellessaan kauppakassivertailun ympäristövaikutuksia. Toiset suhaavat ulkomaille ja ideaparkeihin shoppailemaan iloisina ja vapaina kuin luomukanat. Ehkä minun pitäisi suojella lapsiani liialta ekotiedolta.

9 kommenttia:

Blogger Kimmonkamera kirjoitti...

Mikään ei ole kovin yksinkertaista. Ei edes tämä ekoilu. Samoja mietteitä olemme mekin vaimon kanssa miettineet yrittäessämme selvitä lajittelukasojemme kanssa. Onneksemme ei ole tarvetta kuskailla niitä omalla autolla. Riittää kun kävelee 100m taloyhtiön jätepisteelle.

Lehmistä yritetään tehdä kaikkein pahimpia syntipukkeja. Jonkun tilaston mukaan lehmät saastuttavat enemmän kuin autot. Kuitenkin jos hävitämme autot, niin elämä silti jatkuu. Mutta jos hävitämme kaikki lehmät, niin luonto köyhtyy arvaamattomalla tavalla. Pellot pusikoituvat, kukkalajit harvenevat, hyönteislajit vähenevät, linnut menettävät ruoka-apajansa...

Kaikesta huolimatta yritän elää mahdollisimman luonnonmukaisesti, mutta kohtuus silti kaikessa. Onhan täällä elettäväkin!

lauantaina, maaliskuuta 28, 2009 1:27:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni olet oikeassa, lapsia tulisi suojata ekotiedolta ym. maailman todellisuudelta. Terve elämänhalu ja tulevaisuusoptimismi tekevät heille hyvää. Liian pienenä aloitettu kansalaisuuskasvatus lisää vain herkkien olentojen murheita. Hei!

lauantaina, maaliskuuta 28, 2009 2:23:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos, kun kävitte lukemassa ja kommentoimassa! Minulle luonnon ajatteleminen tuottaa paljon iloa, mutta välillä iskee epätoivo.

Kimmo, olen myös hieman ihmetellyt tuota lehmistä syyllistämistä ja yrittänyt syödä juustoviipaleeni rauhassa. Lihansyömistä olen vähentänyt ja syön paljon kalaa ja kasviksia. Ruoka on kuitenkin välttämätöntä toisin kuin moni muu asia.

Marjaisa: Lapsille voi näyttää hyvää esimerkkiä, mutta heille tosiaan pitää myös antaa kasvurauha!

lauantaina, maaliskuuta 28, 2009 10:30:00 ip.  
Blogger HeidiR kirjoitti...

Niin. Hei, Sahrami! :)

Minä opetan lapsilleni, että luontoa ei saa roskata. Se varmaan riittää tässä vaiheessa. Roskat pitää viedä roskikseen.

Mutta vanhimmasta tyttärestä, joka on nyt ekalla, on kai tulossa viherpiipertäjä.

Hän voivoitteli eräänä päivänä autossani nähdessaan RedBull-mainosauton, että tuo on ihan turhaan mainostamista. Ajella kaupungilla ihan huvikseen. Menee bensaa. Mainoksiahan voi nähdä lehdistä, valotauluista ja tv:stä.

Siinä tytär oli kyllä oikeassa.

Mainostamisesta olenkin puhunut kotona. Muistanut aina sanoa kun tv:stä näkyy houkuttelevia mainoksia, että ne vain haluavat saada meidat ostamaan jotain, koska he haluavat rahaa. Kerron markkinoinnin perusteita. Kasvatan lapsistani koko ajan mediakriitistä porukkaa.

(Kyllä meillä nyt telelevisio ja digiboxi... Olimme ilman tv:tä vuoden ja se teki hyvää. Nyt on taas ihan mukava katsoa tv:tä sopivasti)

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009 10:23:00 ap.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Hei Heidi! Pitkästä aikaa. :)

Aika hyvin ekaluokkalaiselta! :D
Minä olen puhunut omilleni aika samalla tavalla ja se tosiaan toimii. Ei tarvitse olla ihan vietävissä.

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009 7:52:00 ip.  
Blogger Paperivuorineuvos kirjoitti...

No, johan on puuhastelua. Ehtiikö siinä enää mitään muuta tehdäkään?

perjantaina, elokuuta 07, 2009 11:14:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Paperivuorineuvos: Sepä se!

Jossain kulkee ja on kuljettava raja, mitä yksi ihminen voi tehdä. Tunnollisen ihmisen vain voi olla vaikea se raja löytää.

Ja sitten vielä on se harmistus niistä, jotka eivät tee yhtään mitään asian hyväksi, mutta minkäs mahdat.

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009 5:06:00 ip.  
Blogger Kirjuri kirjoitti...

Hei, miksi tämä kiinnostava blogi ei päivity? :)

perjantaina, syyskuuta 25, 2009 10:11:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kirjuri: Kiitos kun pyysit! Lämmitti mieltä, että joku vielä muistaa, vaikka olen ollut laiskana.

"Yleisön pyynnöstä" laitoin uuden tekstin. Sitä saa mitä tilaa. :) S’il vous plaît!

lauantaina, syyskuuta 26, 2009 11:37:00 ap.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu