Pisti vihaksi

Helsingin Sanomat kirjoitti 9.1.2009:

YK: Israel tappoi kymmeniä evakuoimiaan siviilejä

Israelin tykistö tulitti Jabaljan pakolaisleiriä Gazassa perjantaina.

YK:n humanitaaristen asioiden osasto OCHA syyttää Israelin asevoimia evakuoitujen palestiinalaisten surmaamisesta.

YK:n saamien tietojen mukaan Israel tulitti maanantaina Gazassa suoraan taloon, johon se oli vuorokautta aiemmin ohjannut 110 palestiinalaista.

Tulituksessa kuoli 30 palestiinalaista, joista suuri osa kuului samaan perheeseen.

OCHAN kuulemien todistajien mukaan Israelin sotilaat evakuoivat palestiinalaiset sunnuntaina yhden huoneen taloon Zeitounin alueella Gazassa.

"Noin puolet heistä oli lapsia. Sotilaat varoittivat evakuoituja pysymään sisällä talossa. Vuorokauden myöhemmin Israelin asevoimat tulittivat taloa toistuvasti. Noin 30 ihmistä kuoli", perjantaina julkaistussa raportissa kerrotaan.

Tulin niin vihaiseksi kun luin tämän uutisen, että sydän alkoi hakkaamaan - eikä ole oikein rauhoittunut vieläkään. Lähi-itään pitää saada tulitauko ja äkkiä! Se, mitä tuolla nyt tapahtuu on kaikista ihmisoikeuksista piittaamatonta viattomien siviilien teurastusta.

Gazan asukkaat eivät pysty pakenemaan minnekään tiheään rakennetussa kaupungissa, sähköt ja vesi ovat poikki ja tulitus on jatkunut tauotta keskiviikon kolmen tunnin tauon jälkeen. Tämä evakuoitujen siviilien, ja lasten, tappaminen oli jotain mitä ei pysty enää millään tavalla käsittämään.

Lähi-itään ei sotimalla rauhaa tule. Päinvastoin, vihanpito kumuloituu. Tämänhetkinen sukupolvi kantaa sodan traumoja lopun ikäänsä ja kostonkierre jatkuu molemmin puolin, ehkä laajenee.

Meillä Suomessa eivät vuoden 1918 sodan jättämät haavat ole vieläkään täysin arpeutuneet. Luultavasti noin sata vuotta menee sellaisen joukkotrauman parantumiseen.

Tärkeää olisi, että me täällä edes seuraisimme tiedotusvälineitä monipuolisesti ja myös eri maista. Että pitäisimme silmät auki ja ehkä ennen kaikkea sydämen. Kunpa en koskaan turtuisi niin, ettei tämänpäiväisen kaltainen uutinen herättäisi minussa mitään.

Emme ole täysin voimattomia sivustakatsojia. Voimme seurata aktiivisesti tilannetta, keskustella siitä ja ilmaista edes paheksuntamme ääneen, jos jotain paheksuttavaa löydämme. Vääryyksien ja raakuuksien seuraaminen vaiti on hiljaista osallistumista. Jos kaikki ovat hiljaa, kaikki luulevat, että se mitä tuolla tapahtuu on muiden mielestä ok. Syntyy hiljaisuuden spiraali*.

* Hieman sukua agendatutkimukselle on ns. "hiljaisuuden spiraali" -tutkimus, jota on edustanut mm. saksalainen Elisabeth Noelle-Noeumann (1916-). Noelle-Neumann on yleisen mielipiteen tutkija, johon vaikuttivat hänen kokemuksensa elämisestä ja lehtityöstä natsiajan Saksassa. Perusajatuksena hänellä on, että ihminen on luonteeltaan konformistinen, mukautuvainen. Ihmisillä on jonkinlainen kvasi-tilastollinen aisti, jolla he pyrkivät havaitsemaan millaiset näkökannat yhteiskunnassa ovat enemmistönä ja he vaikenevat jos huomaavat edustavansa vähemmistöä. Äänekäs mediassa melua pitävä vähemmistö voi kuitenkin saada ihmiset luulemaan olevansa vähemmistössä ja vaikenemaan, vaikka he tosiasiassa olisivatkin enemmistönä. Syntyy hiljainen enemmistö, jonka kanta ei tule esiin mediajulkisuudessa. Medialla on tämänkin mukaan vaikutusta yhteiskuntaan.
Lähde: http://www.uta.fi/viesverk/johdviest/tutkhistoria/mcr.html

Lisäys 10.1. 2009 klo 0:30: Löysin äsken uuden blogin Ilta-Sanomien jutusta "Gazan sotaa käydään myös internetissä": Life must go on in Gaza and Sderot. Se on ystävysten blogi molemmin puolin Gazan rajaa.