Voihan jooga

Jorma Uotinen kommentoi Tanssista kipinää liikkumiseen -jutun lopussa Aamulehden Valo-liitteessä tänään näin:

"Liikunnanmuodoissahan on nykyään paljon vaihtoehtoja. Kun kerran saa kipinän, niin jokainen löytää oman lajinsa vaikka se olisi lopulta jooga."

Lopulta jooga - mitä ihmettä? Mitä vikaa joogassa?

Olen juuri Uotisen kuvailema tapaus. Vanhempani ovat aina olleet liikkuvia ja isäni himourheilija. Siksipä minut lapsena vietiin harrastamaan vaikka mitä lajeja siinä toivossa, että minäkin saisin liikunnan kipinän. En varsinaisesti saanut.

Myöhemmin kokeilin itsekin monia lajeja. Innostuin niistä aina aluksi, kuten innostun lukemattomista muistakin asioista hullun lailla, mutta sitten se hiipuu.

Olen kokeillut seuraavia lajeja pidempiaikaisesti, eli ollut esimerkiksi kursseilla:

Klassinen baletti, tennis, uinti, voimistelu, hiihto, luistelu, laskettelu, suunnistus, ratsastus, melonta, purjehtiminen, jazzbaletti, aerobic, pyöräily, flamenco-tanssi, sähly, sulkapallo. Ja sitten jooga.

Turha tulla väittämään minulle, että oikean lajin löytyminen on vain siitä kiinni, ettei ole kokeillut riittävän monia.

Tosin löytyihän se oma lajikin lopulta, "vaikka se onkin lopulta jooga", kuten Uotinen sanoo. Voi jooga! Joogahan on ihana laji. Muut lajit tulevat ja menevät, ja muutamia noista mainitsemistani voisin harrastaa jossain määrin vieläkin, mutta jooga on ja pysyy. Haluaisin kyllä keskustella Jorma Uotisen kanssa tästä jooga-asiasta enemmänkin.

Jorma, jos luet blogiani, ota yhteyttä niin keskustellaan!