Ryhdyin kummiksi
Otin itselleni viime yönä Planin kautta kummilapsen.
Kirjoitettuani tänne eilen sen jutun isoisoäidistäni, joka majoitti kulkureita, tuli mieleeni, ettei sellaista mahdollisuutta enää nykyään ole (paitsi onhan meidän nurkissa joskus joitain raatoja viikonloppuisin maannut - terveisiä vaan Petrille). Sen sijaan voi esimerkiksi tehdä vapaaehtoista hyväntekeväisyystyötä tai lahjoittaa rahaa.
Katsoin Unicefin ja SPR:n sivuja, ja tilasinkin Unicefiltä jotain. Anteliaisuuden puuskassani olisin heti paikalla halunnut antaa oikein kunnon potin hätää kärsiville lapsille, mutta sain hillittyä itseni. Päätin, että on järkevämpää sitoutua lahjoittamaan joka kuukausi säännöllisesti vähän pienemmän summan.
Kummin kaavakkeessa olisi ollut mahdollisuus valita maanosa ja sukupuoli, mutta jätin sen järjestön tehtäväksi. He kuitenkin tietävät minua paremmin, missä ollaan eniten avun tarpeessa.
- On muuten hassua, kuinka suhteellista kaikki on. Summan, jonka annan kummilapselleni kuukaudessa, 25 euroa, nettoan töissä parissa tunnissa. Ja hinta, jonka työnantajani laskuttaa asiakkaalta yhdestä tekemästäni työtunnista on moninkertainen tuohon nähden. Silti tuolla summalla kehitysmaan lapsen elintaso nousee ratkaisevasti. En siis tunne itseäni mitenkään erityisen anteliaaksi, kun tuon verran annan. Sen vaikutusta omaan elintasooni tuskin tulen huomaamaankaan, vaikka olenkin vain ihan normaali suomalainen työntekijä.
Tässä sen tajuaa konkreettisesti, kuinka järkyttävän epätasaisesti maapallon hyvinvointi on jakautunut.
Kivaa - viikon kuluessa saan esittelyn uudesta kummilapsestani. Toivottavasti tätä kummisuhdetta pystyn ylläpitämään edes hieman paremmin kuin toiseen kummipojistani. Hänen äitinsä hankki muutama vuosi sitten salaisen puhelinnumeron ja jätti antamatta sen minulle. Ei ole vastannut kirjeisiinkään kuin joulukortin lähettämällä. En edes tiedä, missä he nykyään asuvat.
Mistään riidasta tai sen tapaisestakaan ei ole kysymys. Katoaminen on täysi mysteeri.
Kummipoikani pääsee ripille vuonna 2011. Ehkä sitten he ottavat yhteyttä?
Kirjoitettuani tänne eilen sen jutun isoisoäidistäni, joka majoitti kulkureita, tuli mieleeni, ettei sellaista mahdollisuutta enää nykyään ole (paitsi onhan meidän nurkissa joskus joitain raatoja viikonloppuisin maannut - terveisiä vaan Petrille). Sen sijaan voi esimerkiksi tehdä vapaaehtoista hyväntekeväisyystyötä tai lahjoittaa rahaa.
Katsoin Unicefin ja SPR:n sivuja, ja tilasinkin Unicefiltä jotain. Anteliaisuuden puuskassani olisin heti paikalla halunnut antaa oikein kunnon potin hätää kärsiville lapsille, mutta sain hillittyä itseni. Päätin, että on järkevämpää sitoutua lahjoittamaan joka kuukausi säännöllisesti vähän pienemmän summan.
Kummin kaavakkeessa olisi ollut mahdollisuus valita maanosa ja sukupuoli, mutta jätin sen järjestön tehtäväksi. He kuitenkin tietävät minua paremmin, missä ollaan eniten avun tarpeessa.
- On muuten hassua, kuinka suhteellista kaikki on. Summan, jonka annan kummilapselleni kuukaudessa, 25 euroa, nettoan töissä parissa tunnissa. Ja hinta, jonka työnantajani laskuttaa asiakkaalta yhdestä tekemästäni työtunnista on moninkertainen tuohon nähden. Silti tuolla summalla kehitysmaan lapsen elintaso nousee ratkaisevasti. En siis tunne itseäni mitenkään erityisen anteliaaksi, kun tuon verran annan. Sen vaikutusta omaan elintasooni tuskin tulen huomaamaankaan, vaikka olenkin vain ihan normaali suomalainen työntekijä.
Tässä sen tajuaa konkreettisesti, kuinka järkyttävän epätasaisesti maapallon hyvinvointi on jakautunut.
Kivaa - viikon kuluessa saan esittelyn uudesta kummilapsestani. Toivottavasti tätä kummisuhdetta pystyn ylläpitämään edes hieman paremmin kuin toiseen kummipojistani. Hänen äitinsä hankki muutama vuosi sitten salaisen puhelinnumeron ja jätti antamatta sen minulle. Ei ole vastannut kirjeisiinkään kuin joulukortin lähettämällä. En edes tiedä, missä he nykyään asuvat.
Mistään riidasta tai sen tapaisestakaan ei ole kysymys. Katoaminen on täysi mysteeri.
Kummipoikani pääsee ripille vuonna 2011. Ehkä sitten he ottavat yhteyttä?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu