Everything is broken up and dances
Komposti kysyi minulta, mikä on mielestäni paras kuva Jim Morrisonista. Enpä ole miettinyt ennen asiaa, mutta tässä tulee muutama aikas mukavannäköinen kuva.
Tästä jo klassikoksi muodostuneesta levynkansikuvasta olen aina pitänyt. Samaa lookia on moni artisti myöhemmin tavoitellut, muun muassa laulaja Michael Hutchence INXS:n Suicide Blonde -videolla.
Knoppitietoa: Jim Morrison halusi, että hänen hiuksensa leikataan samaan tyyliin kuin Aleksanteri Suuren patsaissa.
Tämän kuvan löysin tänään. Kaunis kuva, rento asento, hauska tapetti. Tosi sympaattinen.
Toinen kuva tyylistä, jota on sittemmin kopioitu. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin.
Haastan halukkaat osallistumaan samaan tehtävään.
Tästä jo klassikoksi muodostuneesta levynkansikuvasta olen aina pitänyt. Samaa lookia on moni artisti myöhemmin tavoitellut, muun muassa laulaja Michael Hutchence INXS:n Suicide Blonde -videolla.
Knoppitietoa: Jim Morrison halusi, että hänen hiuksensa leikataan samaan tyyliin kuin Aleksanteri Suuren patsaissa.
Tämän kuvan löysin tänään. Kaunis kuva, rento asento, hauska tapetti. Tosi sympaattinen.
Toinen kuva tyylistä, jota on sittemmin kopioitu. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin.
Haastan halukkaat osallistumaan samaan tehtävään.
lähettänyt sahrami
15:51
10 kommenttia:
Tykkään eniten tuosta keskimmäisestä ja tietenkin tuo nahkahousu liskomies on se jokin. Jim oli namu! :)
Pitäiskö etsiä vielä kamalin Jim meemi? Vai olisiko se pyhäinhäväistys?
Kiva, että tykkäsit. Jätetään se kamalin väliin. Kyllähän niitä löytyisi, itse kustakin. :)
Joo, jokaisella on myös huonot puolensa. Etsin Jimistä räyhä-kuvia mutta tuon pahempia en löytänyt kuin ne kaksi viimeisintä olivat, jotka julkaisinkin, toivottavasti eivät järkyttäneet sinua.
Mielestäni idolienkin suhteen kannattaa olla rehellinen. Ei heidän pimeät puolensa heidän saavutuksiaan vähennä, pikemminkin inhimillistävät heitä.
Nautin muunmuassa Elviksen, Eino Leinon, Rauli Badding Somerjoen... ja monen muun lopulta rappioutuneen taiteilijan tuotannosta myös. Joskin suren heitä, että he lähtivät niin varhain. Elivät kait niin väkevästi, lyhyessä ajassa enemmän kuin monet edes ehtivät elää sadassa vuodessa.
En minä noin pienestä järkyty. :)
Tottakai kannattaa olla rehellinen. Usein nuo idolit mystifioidaan niin, että he eivät tavallaan julkisuuskuvansa puolesta ole enää ihmisiä, vaan kuvia, jotka edustavat joitakin asioita. Heistä tiedetään vain jokin tietty puoli ja loppu kudotaan siihen ympärille. Se on usein tällaisten mystifioitujen idolien salaisuus.
Vähän tähän samaan liittyen kirjoitin blogisi kommenteissa että Jim Morrison edustaa samalla tavalla tietynlaista arkkityyppiä kuin Marilyn Monroe - Dionysos/Bacchus ja Afrodite/Venus.
En ole perehtynyt mietenkään tarkemmin jungilaiseen psykologiaan, mutta tämä asia on kiehtonut minua sen jälkeen kun sen joskus keksin.
Noissa muissakin luettelemissasi taiteilijoissa oli dionyysoslaisia piirteitä. :)
Minäkin pidän Eino Leinosta, ja kukapa ei pitäisi Elviksestä ja Rauli Badding Somerjoesta. Olen joskus lainannut blogissani paria Eino Leinon runoakin, mm. tuolla http://sahrami.blogspot.com/2006/05/kespivn-kunniaksi-eino-leinoa.html
Jimikin ihaili Elvistä ja sai häneltä vaikutteita.
Olen lukenut paljon Leinoa ja monet runonsa koskettavat. Tietenkin tuo Apollokin on tuttu ja monia viisauksia siinä on, mutta myöhemmin olen tullut kriittiseksi Leinon ajatuksille. Hän osasi kauniisti asetella sanansa, mutta eivät hänen ajatuksensa ole "jumalan sanaa". Kritiikkini johtunee kenties siitä, että Leino ei itsekään pystynyt noudattamaan "hienoja" ajatuksiaan tai kauniita. Olen lukenut Hannu Mäkelän kirjat Leinosta ja Onervasta, oletko sinä oliko nimeltään "Moppe ja Nalle" myös Mäkelän kirjan L.Onervasta? Suosittelen.
Minusta ketään kuolevaista ei saisi asettaa jalustalle, siksi varmaan aloin etsimään myös Jimin pimeitä puolia? Kuitenkin pidän Jimistä.
Tuota luetteloa olisi tietenkin voinut jatkaa vielä Hendrixillä, Joplinilla, Kivellä. Tänäänhän liputetaan Kivelle!
Taidan palata blogissani tuohon Dionysos / Afrodite ja Marilyn / Morrison teemaan jossain muodossa. Oivalsit hyvin tuon yhteyden.
Hyvin sanottu.
Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Jollain saattaa olla hienoja ajatuksia - ja tekojakin - jossain vaiheessa ja sitten hän taas muuttuu, vaihtaa ajatuksiaan, mokaakin. Elämä on prosessi, kaikilla. Mikään ei ole saavutettua, ja ehkä Leinollekin kävi niin, että hänellä välillä oli hienoja ajatuksia ja toteuttikin kenties niitä, ja sitten taas mokasi.
Olen samaa mieltä, ettei ketään ihmistä pitäisi asettaa jalustalle.
En ole lukenut tuota kirjaa, mutta pitääpä pistää muistiin.
Muita selviä afroditehahmoja on mm. Brigitte Bardot (ja hänen lukemattomat kopionsa). Minäkin voisin kirjoittaa tästä aiheesta blogissani joskus. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia juttujasi!
BB on kuitenkin erilainen afrotide-hahmo. Hän elää tänäänkin ja on jo vanha ryppyinen nainen. Hän ei jäänyt paikoilleen vaan kehittyi, ei liene leikellyt itseään nuoremmaksikaan? Onko Eurooppa tai Ranska hellempi idoleilleen kuin Amerikka, en tiedä?
Jotenkin tuo Anna P juttu kosketti, että tuli jopa syyllinen olo tuosta Jimi ilakoinnista, ei kait sinullekin? No, taidan olla hassu!
Vielä The Doorseista kuitenkin, mikä on sinun lempi kappaleesi heidän tuotannossaan. Muuten lisäilin linkkejä jutussani myös kuviin, voin sanoa, että varsinainen The Doors buumi oli.
Niin, BB kehittyi eikä jäänyt roolinsa vangiksi.
Kyllä tuo BB melkoinen afrodite oli. Ei ollut sattumaa, että hän esimerkiksi elokuvassa And God Created Woman nousi meren vaahdosta kuin Venus:
http://www.bikiniscience.com/models/BB19_SS/BB5630_S/BB5630_J/BB563020.JPG
Jo siihen aikaan osattiin rakentaa imagoa.
Onhan USA:ssa esim. Lauren Bacall ja Audrey Hepburn olleet ihailtuja vielä vanhanakin. Mutta hienoa, ettei BB ole leikannut itseään. Otti vain nuorena vähän liikaa aurinkoa.
Mietin jo viikonloppuna, että pitäisi laittaa jotain juttua Politkovskajasta, mutta koska myöhästyin uutisesta, en sitten laittanutkaan vaan laitoin vasta kun oli hautajaispäivä. Mutta omatunto tosiaan vähän muistutti, että jotenkin asia pitäisi noteerata. Doors-jutuista en kyllä tuntenut huonoa omatuntoa, älä sinäkään.
En osaa sanoa Doorsilta lempikappalettani, se vaihtelee. Joitakin, joista olen pitänyt aikoinaan olen soittanut vähän liikaa niin, etteivät enää ole lemppareita. Harmi, että niin joskus käy.
Totta tuo mitä sanot BB:stä. Minulla on aukko sivistyksessäni, en ole katsonut elokuvaa Ja jumala loi naisen ! Noita vanhoja ranskalaisia elokuvia olisi mielenkiintoista katsella uudelleen, vaikkapa Inhoa missä Catherine Denevue juoksee käytävässä käsien meren tavoitellessa häntä, muuta en muista elokuvasta! Jospa YLEn TEEMA näyttäisi niitä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu