Tehtävä ihmiskunnan hyväksi
Katsoin eilen Atomic Cafén. Dokumentti oli surkuhupaisaa ja samalla syvästi järkyttävää katsottavaa. Esimerkiksi nuori amerikkalaissotilas maalaili siinä upeaa hetkeä kun hän pudotti atomipommin Nagasakiin jotenkin näin: "Pilvet väistyivät ja näin Nagasakin kaupungin. Se oli uskomattoman kaunis. Ihailin sitä hetken. Sitten pudotin pommin."
Huvittavimmasta päästä olivat amerikkalaisten kilpikonnavideot, joilla koululaisia opetettiin "suojautumaan" ydinpommilta ryömimällä pulpetin alle: Duct and cover!
Amerikkalaisten itseriittoisuus ja luulo omista kyvyistä atomipommi-nimisen uuden keksinnön kanssa oli pelottavaa katsottavaa. Olen aina vain taipuvaisempi uskomaan, että kaikki pahuus maailmassa juontaa lopulta juurensa ihmisten ylpeyteen ja itsekeskeisyyteen.
Kauheimmalta dokumentissa tuntui Bikinin saarelaisten kohtalo. He elivät eristyksissä paratiisisaarella ja ottivat amerikkalaissotilaat vastaan iloisina ja luottavaisina kuin lapset. Sotilaat pyysivät asukkaita lähtemään saareltaan väliaikaisesti osallistuakseen tehtävään ihmiskunnan hyväksi:
Lore Kessibuki:
"Bikini is like a relative to us: like a father or a mother or a sister or a brother, perhaps most like a child conceived from our own flesh and blood. And then, to us, that child was gone, buried and dead."
"Heti kun sota loppui, etsimme ainoan paikan maan päällä, jota se ei ollut koskettanut, ja pudotimme sinne pommin."
Bob Hope
Kuvat:
Conelrad Legacy Project
Bikini Atoll
Huvittavimmasta päästä olivat amerikkalaisten kilpikonnavideot, joilla koululaisia opetettiin "suojautumaan" ydinpommilta ryömimällä pulpetin alle: Duct and cover!Amerikkalaisten itseriittoisuus ja luulo omista kyvyistä atomipommi-nimisen uuden keksinnön kanssa oli pelottavaa katsottavaa. Olen aina vain taipuvaisempi uskomaan, että kaikki pahuus maailmassa juontaa lopulta juurensa ihmisten ylpeyteen ja itsekeskeisyyteen.
Kauheimmalta dokumentissa tuntui Bikinin saarelaisten kohtalo. He elivät eristyksissä paratiisisaarella ja ottivat amerikkalaissotilaat vastaan iloisina ja luottavaisina kuin lapset. Sotilaat pyysivät asukkaita lähtemään saareltaan väliaikaisesti osallistuakseen tehtävään ihmiskunnan hyväksi:In February of 1946 Commodore Ben H. Wyatt, the military governor of the Marshalls, traveled to Bikini. On a Sunday after church, he assembled the Bikinians to ask if they would be willing to leave their atoll temporarily so that the United States could begin testing atomic bombs for "the good of mankind and to end all world wars." King Juda, then the leader of the Bikinian people, stood up after much confused and sorrowful deliberation among his people, and announced, "We will go believing that everything is in the hands of God."Bikinin saarilla tehtiin kymmeniä ydinkokeita 1948-1958. Asukkaat altistuivat ydinlaskeumalle ja saivat myös välittömiä palovammoja. He eivät ole vieläkään voineet palata takaisin kotisaarellensa.
Lore Kessibuki:"Bikini is like a relative to us: like a father or a mother or a sister or a brother, perhaps most like a child conceived from our own flesh and blood. And then, to us, that child was gone, buried and dead."
"Heti kun sota loppui, etsimme ainoan paikan maan päällä, jota se ei ollut koskettanut, ja pudotimme sinne pommin."
Bob Hope
Kuvat:
Conelrad Legacy Project
Bikini Atoll
lähettänyt sahrami
12:58
4 kommenttia:
Minä katsoin eilen toisen dokumentin samaisen maan yrityksestä jälleenrakentaa Irakia. Tonneittain dollareita vietiin maahan vain, jotta joku amerikkalainen voisi ne viedä sieltä pois (sen jälkeen, kun amerikkalaiset sotilaat olivat ensin pelanneet dollaripaaleilla jalkapalloa). Avustuksen kohteet (mm. sairaala) odottavat yhä rahaa, jotta sen voitaisiin kunnostaa käyttöön.
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksestasi. Välillä tosin tuntuu vaikealta vastaanottaa tällaisia viestejä - niitä on aivan liikaa!
Mukava kuulla, että herätti ajatuksia.
Kyllä minustakin nämä viestit tuntuvat ahdistavilta. Siksi tämänkin viestin laitoin eteenpäin, että voin edes jotenkin kuvitella vaikuttavani asiaan.
Minä taas uskon että loppuviimeksi kaikki paha maailmassa saa polttoaineensa ahneudesta. Tuo Kimmon mainitsema dokumentti oli hyvä esimerkki tästä - rahaa käytettiin väkisin jottei sitä vain jäisi itse Irakin käyttöön. Enkä oikeasti usko että näille asioille voi mitään muuta kuin sen, ettei itse rupea samanlaiseksi.
Tervetuloa blogiini hermione!
Eikö ahneuskin johdu lopulta aika pitkälle itsekeskeisyydestä ja ylpeydestä? "Kaikki mulle"?
Hyvin sanoittu tuo, että ensimmäinen asia on huolehtia siitä, ettei itse toimi samoin.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu