Ylpeys
makaan kippurassa peiton alla
halaan polviani
yhtäkkiä tajuan
kaikki mitä minussa on,
on
muualta
mitään en ole itse tehnyt
en yhtään solua
en ensimmäistäkään
kaikki muualta
minussa
Osallistun runotorstaihin, viikon inspissana on ylpeys.
halaan polviani
yhtäkkiä tajuan
kaikki mitä minussa on,
on
muualta
mitään en ole itse tehnyt
en yhtään solua
en ensimmäistäkään
kaikki muualta
minussa
Osallistun runotorstaihin, viikon inspissana on ylpeys.
8 kommenttia:
Aika jännää, että ylpeys inspiroi tällaisen runon. Nöyrän runon.
-gs
Olen ajatellut samantapaisesti itsekin, sitä että minulle on ANNETTU tosi paljon, Vähintä kai mitä voi tehdä on pitää annetusta hyvää huolta :)
Tykkään tuollaisista pelkistetyistä lyhyistä ja selkeistä teksteistä.
Minusta runouden viehätys on siinä, että runossa yhdessä sanassakin on niin paljon, ei tarvi lukea koko romaania.
Tässähän kyse nöyryydestä. Hieno teksti, saa ajatukset rönsyilemään eri suuntiin. Kaikki meissä on annetua, perittyä ja niitä sitten välitämme eteenpäin. Mutta ajatukset, onko nekin annetuuja vai omiamme?
Kiitos paljon kommenteista!
Minusta on upea ajatus tuo kaikki muualta minussa. Totta on, että tässä on nöyryyttä, mutta eikö tuo oikeanlaista ylpeyttä, itsearvostusta, iloinen ajatus siitä, että on saanut niin paljon - elämän.
Juuri noin kuin kirjoitattekin.
Niin, Tui. Ajatuksista varmasti osa on omia, osa muualta, mutta alkusyy on muualta. Alku niille ajatuksille, olemassaololle.
"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta" ja silti niin rakasta, lahjaksi saatua. Mistä on syntynyt minuuden selitys ja ymmärrys? Onko? Taipuuko ylpeytemme ymmärtämättömyyden edessä?
Ihania ajatuksia, isopeikko.
Hienon runon olet kirjoittanut. Ensimmäinen asia mikä minulle ja ilmeisesti muillekkin oli tullut mieleen on nöyryys. Tämä on runo ylpeän ihmisen nöyrtymisestä. Otsikko antoi uuden säväyksen runollesi ja siksi se on täydellinen.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu