Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset
Marraskuu
Taas taivaanranta viluisna rusottaa
ja hämy harmaa vesille leviää
ja saater loitot sumuun peittyy,
onnelat kevät-unelmaini.
Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset,
- ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen.
Kuin paljaat, luiset käsivarret
tuulessa vääntyvät puitten oksat.
Käy ilme kova kasvoille Elämän
ja rypyt syvät otsahan uurtuvat,
se uniin ilottomiin vaipuu.
Sammuvi auringon viime rusko.
kuin eessä oisi päivät jo tuomion
ja muodot uudet elo saisi,
muodot varjojen valtakunnan.
Juhani Siljo
Eikö olekin ihanan kamala runo? Runotorstai on tämän viikon lomalla, joten pistin iloksenne tällaisen; rehellisen marrasrunon.
Täällä meillä on ainakin tänä aamuna erittäin sumuinen ilma.
lähettänyt sahrami
09:11
8 kommenttia:
On, mutta sitä oli ilo lukea. Eikös ole kummallista.
Kiitos, Sahrami runosta! :)
Taidan minäkin osallistua...
Ajattelin etukäteen että kirjoitan runon mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi.
Minua tuo runo ei puhuttele. Hyvä kun pistit sen esille niin saan sanoa että tuollaisella markkinoinnilla ja laahaavilla pateettisilla tangokappaleilla kaamoskansa oikein painaa itseään masennuksen alhoon ja väenväkisin siellä pysyy. En mene mukaan! Älä sinäkään... ¡No te vayas! Ven conmigo adonde ay alegría y colores, sin dolores. No siinähän se runo syntyi ex tempore, ihan tempoilematta :) Hih.
kimmo: Elämään kuuluvat kaikki sävyt. Se on onnellista. :)
heidihahmo: Hyvä kun tuli puhetta omassa blogissasi, että sain korjattua, ettei tämä sentään ole itse kirjoittamani. Korjasin Siljon nimen vähän isommaksi. Olen kyllä otettu. :)
rita: Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Always look on the bright side of life, tadam, tadam, tadam-tadam-tadam... ;)
Mutta kun se on nautintoa välillä rypeä (ks. kommenttini kimmolle). Sitäpaitsi tosi pateettisesta synkistelystä voi joskus jo löytää huumoriakin. Ajattelepa vaikka Tango pelargoniaa ja vanhoja suomifilmejä.
Oho, olipas hieno runo. Espanja on kyllä mainio kieli. Tiesitkös, mitkä ovat tulehduksen oireet: rubor, tumor, calor, dolor.. No se oli kyllä latinaa.
El dolor es parte de la vida, Ritita.
Tango pelargonia taitaa olla alunperinkin tehty parodiaksi. Suomen tangokansa vain otti sen kirjaimellisesti. Muistelen jostain lukeneeni tai kuulleeni Kari Kuuvan sanoneen, että jossain Pohjanmaan perukoilla keikan alussa isot miehet olivat hauista pullistellen tulleet varoittamaan, ettei kyseistä tangoa sitten kannata esittää vitsaillen.
tui: Noin minäkin olen kuullut. Mahtoi tekijä olla ihmeissään.
Tuota en ollut kuullutkaan, että Pohojanmaalla oli noin tykästytty siihen. Hauska juttu.
Toivo Kärki oli muuten kuulemma enemmän jazz-miehiä, mutta sävelsi mollivoittoisia tangoja, koska suomalaiset niin pitivät niistä.
Moi sahrami
Sumu on kaunista, se antaa turvaa kun on murheita. Se on hellä ja pehmeä. Minulle ensimäistä kertaa lukemalla tämä runo ei kerro mitään. Paitsi hieman sumuinen tunne siinä piilee. Ja ikän kuin olisi siinä kirjoitus virhe muun muassa "puitten oksat"! Tai se on vaan tosi vanha suomen kieli, josta ulkomaalainen ei tajuaa mitään. Hieno ilmaus: "muodot varjojen valtakunnan."
aryan: Se on kyllä vanhahtavaa tekstiä. Runo kuvastaa mielestäni sitä, kuinka täällä Suomessa me ihmisetkin muutumme kun kaamosaika alkaa. Kuulen runon mielessäni sillä tavalla jylhän mahtipontisen karmivasti luettuna. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu