Puolustuspuhe insinööreille

Gnothi Seauton kirjoitti blogissaan otsikolla Insinöörin viisaus ja ikävän olemus diplomi-insinööri Jorma Ollilasta ja mietti, mistä insinöörin viisaus tulee:

Insinöörin viisaus tulee siitä, että jossakin vaiheessa hän huomaa ettei tutkinnossa olekaan mitään ihmeellistä ja muuttuu sitten pikku hiljaa humanistiksi.

En tiedä, kuinka paljon yllä olevassa on huumoria mukana, mutta käsitys on joka tapauksessa sen verran yleinen, että haluan oikaista sitä. Se, että joku on opiskellut itsensä diplomi-insinööriksi ei kerro ihmisen humanistisuudesta tai luonteesta mitään. Ja jos kertookin, niin vain positiivisia asioita.

Ihmisillä on toisinaan harmillisen yksipuolinen kuva diplomi-insinöörin tutkinnosta. Se on kuitenkin muun muassa erittäin vahva yleissivistävä koulutus. Sellainenhan ei olisi pahitteeksi meille kenellekään. Elämme materialisisessa maailmassa, jonka lainalaisuuksien ymmärtämisestä on valtavasti hyötyä ja iloa ihan jokaiselle.

Teknilliseen korkeakouluun on suhteellisen helppo päästä verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, mutta opiskelu on rankkaa ja erittäin vaativaa. Vain puolet aloittaneista valmistuu. Se, että joku on saanut opiskeltua diplomi-insinööriksi kertoo paljon. (Onnea vielä kerran, Salla!)

Diplomi-insinöörin tutkintoon voi sisältyä insinööritieteiden lisäksi esimerkiksi seuraavanlaisia kursseja: teollinen muotoilu, kestävä kehitys, espanjan jatkokurssi, myyntityö ja sen johtaminen, orgaanisen kemian työt, fysiologia, johdatus filosofiaan, toimitustyö, audiovisuaalinen kulttuuri, puheviestintä ja neuvottelutaito.

Jossakin seuraamistani blogeista kerrottiin, että lääkäri Antti Heikkilä varoittaa teflonin käyttämisestä ruuanvalmistuksessa. Diplomi-insinööri olisi tiennyt jo kymmenen vuotta sitten, että teflon ei voi olla terveellistä varsinkaan kuumennettaessa ruokaa korkeissa lämpötiloissa. Ei ole haitaksi, että tietää esimerkiksi mikroaaltouunin tai kännykän toimintaperiaatteet, ymmärtää pyykinpesuaineen raaka-aineluetteloa tai osaa valita lapselleen turvallisesta muovilajista valmistetun nokkamukin.

Moni diplomi-insinööri on luonnostaan kiinnostunut myös niin sanotuista humanistisista tieteistä (kukapa ei olisi), ja on niiden suhteen elämäntapaopiskelija. Harvempi humanisti kuitenkaan täydentää koulutustaan valmistuttuaan teknillistieteellisellä koulutuksella, vaikka sellaisiakin tietenkin on, ja taidan tunteakin ainakin yhden.

Insinöörin viisaus tulee parhaimmillaan siitä, että hän ymmärtää pallomme lainalaisuuksia ja osaa suhteuttaa siihen uuden oppimansa. Laajan yleissivistävän koulutuksensa ansiosta hänellä on hyvä valmius oppia uutta. Kun on hyvä pohjatieto, se lisää kiinnostusta edelleen uusiin asioihin ja auttaa yhdistelemään ja jäsentelemään oppimaansa. Insinöörin viisaus tulee myös siitä, että hän osaa arvostaa muitakin tieteenharjoittajia ja ammatteja. Ainakin vielä viisitoista vuotta sitten puolet insinööreistä oli naimisissa hoitajan kanssa, joten silläkin tavalla läheistä tuntumaa myös muun alan ihmisiin on.

Hyvin suuri osa diplomi-insinööriopiskelijoista opiskelee osan tutkinnostaan ulkomailla. Se kartuttaa hienosti elämänkokemusta ja antaa mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin.

Tuntemani diplomi-insinöörit ovat varsin lahjakkaita ja monipuolisia ihmisiä. Yksi on huippuviulisti, toinen runoilija. Joku harrastaa filosofiaa, toinen siteeraa tusinan ihailemansa Eino Leinon runoja ulkoa, yksi on luonnonsuojeluaktiivi, yksi myy kestovaippoja, eräs tekee itse muotiluomuksia eli käsitöitä. Eräskin teknillisen yliopiston professori toimii vapaa-aikanaan ortodoksikirkon diakonina.

Lisää juttua stereotypioista löysin sattumalta teekkareiden ja tiedotusopin opiskelijoiden yhteisestä Studia Median blogista.

EDIT 19.3.2008: Lainaamani teksti ei ollutkaan Gnothi Seautonin oma ajatus vaan Jorma Ollilan serkun haastattelusta Seura-lehdestä.