Viisaus ja viisastelu

Niin monta kertaa olen huomannut erään asian: Se mikä aluksi kuulostaa viisaudelta onkin usein viisastelua. Se mikä kuulostaa aluksi latteudelta onkin usein viisautta.

Olen kyllästynyt - ei, korjaan: lopen uupunut viisasteluun. Ja tunnustan tässä samalla, että olen siihen ajoittain itsekin sortunut. Seikkailtuani muutaman kuukauden blogimaailmassa olen saanut niin pahan yliannostuksen viisastelua, että tarvitsen kohta vatsahuuhtelun. Blogien viisaus (ja tästä ei pidä kenenkään vetää itseensä liian Hätiköityjä päätelmiä, koska en seuraa sellaista blogia paria juttua pidemmälle) on liian usein vain älyllistä kikkailua, jolla ei juuri tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin osoittaa käyttäjänsä erinomaisuutta.

Olen varmaankin lukenut vääriä blogeja, pitäisi vain pysyä näissä vanhoissa tutuissa. Tai sitten katsella vaikka näitä. Voiko joku olla todella huonolla tuulella käytyään tuolla Pienen Puutarhan sivuilla? Tuntuu, että itsessäkin alkaa aurinko paistaa ja puskea pikku kukkia.

Weisheit ist nicht mitteilbar. Weisheit, welche ein Weiser mitzuteilen versucht, klingt immer wie Narrheit.
Viisautta ei voi ilmoittaa. Sellainen viisaus, jonka joku viisas yrittää ilmoittaa toiselle, kuulostaa aina narrimaiselta.

Olen joskus miettinyt, tuntuvatko jotkin lauseet latteuksilta siksi, että ne ovat niin yleisiä totuuksia? "Rakkaus voittaa kaiken. Amor vincit omnia." Ovatko latteudet toteamuksia, jotka ovat kuluneet siksi, että ovat liian totta? Lause, jossa on särö, on paljon mielenkiintoisempi.

Wissen kann man mitteilen, Weisheit aber nicht. Man kann sie finden, man kann sie leben, man kann von ihr getragen werden, man kann mit ihr Wunder tun, aber sagen und lehren kann man sie nicht.
Tietoja voi ilmoittaa toisille, mutta ei viisautta. Sen voi löytää, sen voi kokea, se voi kantaa löytäjäänsä, sen avulla voi tehdä ihmeitä, mutta sitä ei voi sanoa eikä opettaa.

Miksi sitten tämä suuri Nobel-kirjailija näki vaivaa ja jakoi meille upeaa viisautta kirjoissaan?

- Aber mehr laß mich davon nicht sagen. Die Worte tun dem geheimen Sinn nicht gut, es wird immer alles gleich ein wenig anders, wenn man es ausspricht, ein wenig verfälscht, ein wenig närrisch--ja, und auch das ist sehr gut und gefällt mir sehr, auch damit bin ich sehr einverstanden, daß das, was eines Menschen Schatz und Weisheit ist, dem andern immer wie Narrheit klingt.
- Mutta älä pyydä minua sanomaan siitä tämän enempää. Sanat vahingoittavat salattua merkitystä, kaikki muuttuu aina heti hiukan toisenlaiseksi, kun sen lausuu julki, hiukan väärennetyksi, hiukan narrimaiseksi - niin, ja sekin on sangen hyvä ja miellyttää minua suuresti, minä hyväksyn täysin myös sen, että sama, mikä merkitsee jollekulle ihmiselle aarretta ja viisautta, kuulostaa toisen korvissa aina hiukan narrimaiselta.

Olen Hermann Hessen kanssa myös tästä tismalleen samaa mieltä. Mutta jos hänen tapaisensa nerokas Nobel-kirjailijakin koki suurten ajatustensa muuttuvan julki lausuttuina narrimaisiksi, niin miten käy meidän tavallisten kuolevaisten viisauksille?

Mutta onko sillä väliä?


Lainaukset Hermann Hesse, Siddhartha (suosittelen)
Suomennokset Aarno Peromies