perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Kaikki yhtä suurta kysymystä, jota ei olekaan

Miksi

mahdoton sana

Kaikki vastaukset

tässä ja nyt

ei ole mitään tietämisen arvoista,
joka pitäisi kaivaa esiin.
Nostat kiven ja vastaus on siellä,
halkaiset kannon ja siellä se on.

Tuuli sen kertoo
Kävyn suomuista sen löydät
Järven aallot sen tuovat eteesi.



Osallistun jälleen Runotorstaihin, viikon aiheena Miksi.

Tunnisteet:

6 kommenttia:

Blogger HeidiR kirjoitti...

Runo toi hymyn kasvoille. Siinä oli ilkikurisuutta ja toisaalta gurumaista viisauta.

Ihan zen!

perjantaina, tammikuuta 19, 2007 12:59:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hieno tilanne, jos koko ajan tietää vastauksen. Kaikki yhtä suurta vastausta, joka on.

perjantaina, tammikuuta 19, 2007 5:43:00 ip.  
Blogger Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Pidin!

Tulee mieleen Tuomaan evankeliumi.

-gs

lauantaina, tammikuuta 20, 2007 7:44:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Elämä on tässä ja nyt. Sellainen mulle tulee täsä mieleen. On vain tämä hetki ja eipä sinä selityksiä tarvita.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007 12:02:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos kauniista kommenteistanne!

heidihahmo: Kiva, että löysit siitä kaksi puolta. Mikäs sen yleisempi kysymys runoissa on kuin Miksi. Piti vähän kapinoida tehtävänantoa vastaan ja kyseenalaistaa kysymys. :) Samalla aihe oli hyvä ja laittoi miettimään syvällisestikin.

helanes: Niin on. Viime syksynä tosin kun läheiseni kuoli tuntui, ettei päässä hetkeen pyörinytkään kuin miksi-kysymyksiä.

gnothi seauton: Arvasin, että joku sen huomaa. Kivi&kanto ei ollut puhdasta sattumaa.

genoveeva: Hienoa kuulla.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007 1:13:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Toisinaan kysely on aivan turhaa. Asiat voi nähdä myös selvinä. Tykkäsin tästä runosta.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007 11:03:00 ap.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu