Sydämenlaajennusta
Heidihahmolla oli tänään hirveän hyvä kirjoitus ihmisten luokittelusta.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo Dalai Laman kirja Avosydämin. Pitääkin joskus varmaan lukea se. Heidihahmo referoi:
Kaikki ihmiset syntyvät erilaisiin olosuhteisiin ja ovat erilaisia ja niillä eväillä täytyy pärjätä jotka on saanut.
Jos siis olen ollut niin onnekas, että olen saanut hyvät eväät, voi minulta olettaa enemmän kuin joltain, jolle on annettu vähemmän. En voi siis tuntea itseäni ketään paremmaksi missään tilanteessa, koska en ole elänyt hänen elämäänsä.
Luokittelusta vielä: Kerroin, että tunnen pari todellista narsistia. Kun joku ihminen luokitellaan tietynlaiseksi, esimerkiksi narsistiksi, on hyvin ikävää, että häneltä usein sen jälkeen odotetaan aina narsistista käyttäytymistä teki hän mitä tahansa.
Kun narsisti tarjoaa apua, toinen ajattelee, että tämä vain haluaa tuoda itseään esille, koska tarjosi sitä suurieleisesti juuri kuin paikalla oli kuulijoita. Sen sijaan, että toinen ottaisi mielissään avun vastaan, hän suuttuu. Ja tämä on tosielämästä.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo Dalai Laman kirja Avosydämin. Pitääkin joskus varmaan lukea se. Heidihahmo referoi:
Hän varoittaa myös luulemasta itseään muita paremmaksi. Varoittaa siis omahyväisyydesta, ylimielisyydestä ja ylpeydestä. Hän hienosti ottaa oman itsensä esimerkiksi! Kyllä, itse Dalai Lamakin tuntee välillä omahyväisyyttä. Tottakai. Hän korostaakin olevansa samanlainen kuin kaikki muut. Mutta näin hän tekee tuossa tilanteessa:Hyvin sanottu itsensä pitämisestä muita parempana. Minullakin on välillä hieman taipumusta itseriittoisuuteen... Yritän silloin ajatella niin, että sille jolle on lusikalla annettu, voi lusikalla vaatia ja jolle kauhalla, kauhalla. Eli vähän sama idea kuin mitä Dalai Lama sanoi hyönteisestä.
"Kun itse koen ylimielisyyden tunteen, "Hei, minä olen jotain erikoista", sanon itselleni: "On totta, että olen ihminen ja buddhalainen munkki. Siksi minulla on suuri tilaisuus edetä henkisellä polulla kohti buddhatilaa." Sitten vertaan itseäni pieneen hyönteiseen edessäni ja ajattelen: "Tämä pieni hyönteinen on hyvin heikko; sillä ei ole kykyä pohtia filosofisia kysymyksiä. Sillä ei ole taitoa kehittää altruismia. Vaikka minulla on mahdollisuuksia, käyttäydyn näin typerästi." Jos arvioin itseäni tältä kannalta, hyönteinen on ehdottomasti rehellisempi ja vilpittömämpi kuin minä."
Kaikki ihmiset syntyvät erilaisiin olosuhteisiin ja ovat erilaisia ja niillä eväillä täytyy pärjätä jotka on saanut.
Jos siis olen ollut niin onnekas, että olen saanut hyvät eväät, voi minulta olettaa enemmän kuin joltain, jolle on annettu vähemmän. En voi siis tuntea itseäni ketään paremmaksi missään tilanteessa, koska en ole elänyt hänen elämäänsä.
Luokittelusta vielä: Kerroin, että tunnen pari todellista narsistia. Kun joku ihminen luokitellaan tietynlaiseksi, esimerkiksi narsistiksi, on hyvin ikävää, että häneltä usein sen jälkeen odotetaan aina narsistista käyttäytymistä teki hän mitä tahansa.
Kun narsisti tarjoaa apua, toinen ajattelee, että tämä vain haluaa tuoda itseään esille, koska tarjosi sitä suurieleisesti juuri kuin paikalla oli kuulijoita. Sen sijaan, että toinen ottaisi mielissään avun vastaan, hän suuttuu. Ja tämä on tosielämästä.
lähettänyt sahrami
12:24
5 kommenttia:
Mukavaa, kun saan välillä aikaan jotain kirjoituksillansa ja sillä, että jaan tietoa eteenpäin. :)
Minusta se on kirjoittamisessa kaikkein mukavinta. Se, että joku saa siitä jotain. Mielellään positiivista ja oivaltavaa. Aina se ei ole tietenkään mahdollista. On joskus joku minun kirjoituksiani kohtaan ärsyyntynytkin.
Tässä tapauksessa minä aistin sinun inspiroitumisesi ja ilahtumisesi.
Mielestäni välillä saa olla myös itseriittoinen ja ylpeä itsetään, eikä se välttämättä tarkoita, että pitäisi itseään muita parempana. Päinvastoin, kun ymmärtää ihmisten arvon, löytää niin itsestään kuin muistakin hyviä ja arvostettavia piirteitä.
Vähän vierastan tuota ajatusta, että ihmisten paremmuutta voisi vertailla. Jos joku on "saanut" paljon yhdellä elämänalueella, voi toisella alueella olla vaikeampaa. Ja entäs sitten, jos ei ole koskaan ollut isompia ongelmia, miten isoilta niiden pientenkin juttujen täytyy sitten tuntua?
heidihahmo: Kyllä tosiaan ilahduin, kiitos. :)
tähti: Ei kyse olekaan mistään vertailusta, että vertailisi ihmisiä keskenään, vaan siitä poispääsystä. Että jos huomaa arvostelevansa toista ihmistä, voisi suhtautua häneen ymmärtäväisemmin, koska "ei ole koskaan kulkenut hänen mokkasiineissään".
Perustelit hyvin oman ajatteluketjuni. :) Siis juuri noin, että jos joku on "saanut" paljon yhdellä elämänalueella, voi toisella alueella olla vaikeampaa. Ja entäs sitten, jos ei ole koskaan ollut isompia ongelmia, miten isoilta niiden pientenkin juttujen täytyy sitten tuntua?
Niin ajatellen voi paremmin ymmärtää kaikkia ihmisiä.
On olemassa mielenkiintoinen harjoitus siihen, miten voi kulkea mailin toisen mokkasiineissa. Jos kiinnittää huomiota toisen ihmisen asentoon, tapaan kävellä, tapaan kantaa itseään, rintakehän asentoon, itseilmaisuun ja millä tavalla hänen kehonsa toimii saa aikaan yllättävän samanlaisen olon ja olemuksen kuin toisella on.
Tästä olosta ja olemuksesta tämän toisen ihmisen päätökset ja ratkaisut tuntuvat usein hyvin luonnollisilta = luonnonmukaisilta, vaikka ne itsestä tuntuisivat täysin päättömiltä.
Itse asiassa ihmisen tapa ajatella ja tuntea näkyvät hänen kehossaan. Koko keho ilmaisee, millä tavalla ihminen antaa energiansa virrata ja millä tavalla ei..
p-O
pikku-ope: Tuo onkin hyvin konkreettista asettumista toisen asemaan. :) Uskon, että se toimii.
Niin kuin sanoit, oikeastihan kaikki ihmisen tekemät ratkaisut ovat hänen mielestään parhaita mahdollisia, vaikka muista ne vaikuttaisivat päättömiltä.
Ihminen ei pysty tekemään mitään, mille ei ole hänen mielestään perusteita. Silloinkin kun hän oikein yrittää tehdä jotain hullua, on teolle peruste se, että tarkoituksella yrittää tehdä jotain hullua. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu