lauantaina, kesäkuuta 03, 2006

Umbilicus

Katson silmiini,
vastasyntyneisiin.
Ojennan itselleni lasin
ja täytän sen nauraen
suolaisella vedellä.

Hiuksistani putoaa
tähtiä kuun sekaan.
Hyppään puun latvaan
ja keinutan maailmaa.

Hyväilen sitä,
kehdossani.


(Osallistun Runotorstaihin. Viikon aiheena on minä/minuus.)

Tunnisteet:

2 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Nyt aukeni kommenttiloota, joten siirrän kommenttini tänne: Pidin napa-runostasi, kohtukeinussa kelluvasta "minuudesta". Kohdussa oleva minä on tässä hyvin itseriittoinen, vaikka nimikin jo viittaa napanuoraan ja siten toiseen eli äitiin, josta minä on riippuvainen. Kohdunkautta itseriittoisuus on hyvin perusteltu, kehto on väin hänen omansa. Säepari "Hiuksistani putoaa/ tähtiä kuun sekaan." on kaunis.

lauantaina, kesäkuuta 03, 2006 11:02:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos! Erinomaista tulkintaa.

Ja anteeksi vaivannäkö, kun poistin sen kakkosrunoni. Osallistun taas myöhemmin uudestaan. Mainio keksintö tämä runotorstai :)

lauantaina, kesäkuuta 03, 2006 11:56:00 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu