Ainakin neljä kättä

"In hindu mythology, female deities are represented with many arms. This is symbolic of being able to accomplish many things simultaneously. This not only applies to the material aspect of life, it also relates to the forces of nature that govern the body and the feminine psyche. This delicate blend of herbs and spices is an effective aid in helping bring balance to each of these aspects of a woman’s life."

Teepakkaukseni kyljessä lukee, että hindumytologiassa naisjumaluudet kuvataan monikätisinä. Se kuvastaa naisen kykyä tehdä monta asiaa yhtä aikaa.

How very true.

Jokainen pienten lasten äiti allekirjoittaa väitteen. Tai ainakin sen, että naisilta vaaditaan tuota kykyä. Eri asia on, onnistuuko se muilta paitsi jumalolennoilta.

Joskus kun lapseni pyysi apua sillä välin kun operoin toista, vastasin, että hänen pitää odottaa vuoroa: Minulla on vain kaksi kättä, koska en ole mustekala. Jos olisin mustekala, minulla olisi kahdeksan kättä ja pystyisin tekemään monta asiaa yhtä aikaa.

Se oli lapsen mielestä hauskaa. Vielä kauan aikaa sen jälkeen, tilanteessa jossa en ehtinyt heti auttaa häntä, hän nauroi että ai niin, kun sinä et ole mustekala!

Minulle ainakin kahta kättä vauvan kanssa vastaa kantoliina. Se jättää kädet vapaaksi pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, keinuttamaan, lukemaan lehteä, syömään, puhumaan puhelimessa ja vaikka kirjoittamaan tätä blogia. Ostoksilla käynti on hauskaa vauva kantoliinassa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. (Ainoa huono puoli on, että vaatteiden sovitus on mahdotonta.)

Minusta on rentouttavaa puuhailla omia juttujani kun vauva nukkuu kantoliinassa ja heiluu mukana tyytyväisenä. Kantoliina on todellinen hands-free -laite.

Kantoliinakuva: http://www.hugabub.com/
Tee: http://www.yogitea.nl/

Kultaa taikka kunniaa

Sain Ritalta ja Heidiltä Schmooze-kunniamerkin. Se myönnetään esimerkillisille bloggaajille:

They don’t limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship.

En muistakaan koska olen viimeksi saanut kunniamerkin. En koe itseäni mitenkään esimerkilliseksi bloggaajaksi, koska olen ollut niin hiljainen viime aikoina. Mutta ehkä Rita opettajana ajattelee, että juuri heikoimmat kaipaavat eniten kannustusta; se saa heidät yrittämään entistä enemmän. Kiitos!