Kosketus
Kävin tänään Koukkuniemessä. Siellä makaa 91-vuotias tervaskanto sängyssään vuoroin silmät auki, vuoroin kiinni. Parempina päivinä hänen katseensa on kiinnostunut ja valpas, huonoimpina hän katsoo ohitseni. Puhunut hän ei ole vuosiin.
En tiedä, tunteeko hän minua enää, mutta sillä ei ole merkitystä. Minä tunnen hänet.
Huomaan hänen silmiensä kirkastuvan kun silitän hänen päätään tai laitan käteni olkapäälle. Vaikka kasvojen lihakset eivät toimi, sielu paistaa silmistä ja tunnen, kuinka hän ihollaan vastaa kosketukseeni.
Onneksi, vaikka kaikki muu lakkaisi toimimasta, tuntoaisti jää aina viimeiseksi jäljelle.
Kosketus ihoon riittää,
jälki jää ja lämpö säteilee.
Se riittää.Olit, olet.
Viljo Kajava
Tunnisteet: runot
lähettänyt sahrami
22:42
1 kommenttia:
Kosketuksella on merkitystä. Hieno oivallus tuo, iho tuntee ja ottaa vastaan, vaikka muuten ei yhteyttä enää saisi. Kosketuksella voi myös välittää paljon rakkautta, jolle ei ole sanoja tai joka sanallisena ei löydä vastaanottajaa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu