Ota löysin rantein, älä jännitä

Kerrataanpa tätä päivääni.

- Lapseni valitti kipeää korvaansa, vaikka korvatulehdukseen syöty antibioottikuuri päättyi eilen.
- Perhepäivähoitaja oli antanut lapselle ymmärtämättömyyttään kaksinkertaisen annoksen särkylääkettä.
- Palkanlaskenta oli laskenut lomakertymäni kymmenen päivää pieleen. Tämä oli viides kerta vuoden sisällä.
- Läheinen työkaverini jäi sairaslomalle loppuunpalamisen vuoksi.
- Kotiin tultuani huomasin, että naapuri oli rakentanut uuden aitansa puoli metriä meidän puolelle.
- Siskollani käynnistyi yhtäkkiä synnytys.

(Aioin selittää, että tällaisen kaaoksenkin pystyy ottamaan rennosti, mutta itse asiassa nyt kun katson tätä listaa, alkoi hiukan ahdistaa. Päivällä vain tapahtumat seurasivat toisiaan, eikä kaikki tullut sentään yhdellä kertaa.)

En voi väittää, ettenkö olisi päivän aikana hetken joko hermostunut, huolestunut tai ärsyyntynyt alkuun kaikista näistä tapahtumista. Tiedän kuitenkin, ettei siitä ole mitään muuta hyötyä kuin juuri se, että: toimii silloin kun on toiminnan aika.

On oikein huolestua sen verran, että vie kipeän lapsen korvalääkäriin.

On oikein hermostua särkylääkkeen yliannostuksesta sen verran, että selvittää oikean annostuksen ja kysäisee lääkäriltä, onko yliannostuksesta haittaa. On oikein olla sen jälkeen viemättä hoitoon enempää kuin yhden annoksen särkylääkettä kerralla.

On oikein hermostua lomaepäselvyyksistä sen verran, että selvittää asian ystävällisesti palkanlaskennan kanssa ja kun palkanlaskenta hihittää edelleen hermostuneesti puhelimessa ja sanoo olevansa ihan sekaisin lomien kanssa, on oikein selvittää asia itselleen jonkun viisaamman ja avuliaan henkilön kanssa.

On oikein huolestua sen verran työkaverin puolesta, että lohduttaa häntä, osoittaa empatiaa ja jää seuraamaan hänen tilannettaan.

On oikein ärsyyntyä omalle puolelle työntyvästä aidasta sen verran, että miettii, kuinka ilmaisee sen kauniisti naapurille - joka ei aivan välttämättä ole asiaa huomannut, niin että hän ei pahastu, siirtää aidan ja sopu säilyy.

On oikein huolestua siskosta sen verran, että käy hakemassa hänen poikansa hoitoon synnytyksen ajaksi ja kyselee kuulumisia sairaalasta.

Sen sijaan mitään hyötyä ei ole huolestua, ärsyyntyä tai hermostua sen jälkeen kun aika korvalääkäriin on jo varattu, päätös oikean annostuksen selvittämisestä on tehty, palkanlaskennan puhelinnumero on jo valittu, työkaveria on jo lohdutettu, päätös kertoa naapurille aidan pikku ongelmasta on jo tehty ja siskonpoika on jo haettu ja sisko saatu sairaalaan.

Gnothi Seauton kirjoitti hienosti nöyryydestä. Minun mielestäni on erityisen tärkeää olla nöyrä Elämän edessä, ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kaikkiin asioihin ei pysty, eikä pidä edes yrittää vaikuttaa. Kuinka voisi väittää rakastavansa elämää, jos kuitenkin taistelee sitä vastaan?

Joskus kun minulta kysyttiin mottoa, kirjoitin, että Elämä kantaa. Siihen olisi hyvä voida aina luottaa.

Elämä kantoi muuten taas tänään. Sisko sai terveen pojan illalla, vain kaksi tuntia sen jälkeen kun oli lähtenyt sairaalaan.