Guruja siellä guruja täällä

Guruja siellä, guruja täällä
gurut ne hyppii lätäköiden päällä.

Tuntuu, että Suuren Gurukirjoitukseni jälkeen (johon en viitsi enää edes linkittää) guruja tunkee joka paikasta. Tein viime viikolla Kopsilta löytämäni persoonallisuustestin, jonka mukaan minussa olisi aineksia guruksi. Viimeisin lukemani gurukirjoitus, johon osuin tänään sattumalta oli Kari Kosmoksen Gurut keskuudessamme, jossa hän suomii osuvasti gurukultteja: "...vaarallista on, kun joku ihminen alkaa kuvitella itseään jumalaksi." Kannattaa käydä lukemassa.

Eräs työkaverini sanoi kertoessaan jotain tarinaa tullessamme yöllä kesäjuhlista, että sattuma suosii virittäytynyttä mieltä. Se kuulosti niin hyvältä, että painoin sen mieleeni ja muistin jopa seuraavanakin päivänä.

Olen edellisestä päätelleen tällä hetkellä virittäytynyt guruihin.

Luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa Pyhän vuoren vanhus Paisios. Kreikkalaisen munkki Paisioksen (1924-1994) erakkomajaan hakeutui päivittäin ihmisiä hakemaan henkilökohtaista apua. Pysähdyin juuri kohtaan, jossa hän sanoo: "Se, jolla on nöyryyttä, ei esiinny opettajana - hän vain kuuntelee. Ja kun hänen mielipidettään kysytään, silloin hän nöyrästi lausuu sen." Paisios oli joka tapauksessa taitava ohjaaja. Kirjassa on paljon viisautta. Monet sen tarinoista osoittavat, ettei kunnioitetulta vanhukselta huumorintajukaan ollut ihan kateissa:

- Isä, minulla ei ole kärsivällisyyttä. Mitä minun pitää tehdä saadakseni sitä?
Isä Paisios meni keljaansa ja toi pussillisen karamelleja.
- Nauti näitä kaksi päivässä. Älä kuitenkaan pureskele niitä. Imeskele niitä ja odota kärsivällisesti, että ne sulavat suussasi.