keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

Kärpäset ja mehiläiset

Tuomo kirjoitti gurukirjoitukseni kommenttilaatikossa muistavansa Paisiokselta mainion opetuksen, jossa hän jakaa ihmiset kärpäsiin ja mehiläisiin. Aioin kirjoittaa tämän lainauksen kommentteihin muillekin kiinnostuneille, mutta se oli liian pitkä, joten laitan sen tänne:
Kärpäsellä on se ominaisuus, että se menee aina istumaan likaan. Esimerkiksi kun kärpänen on puutarhassa, joka on täynnä tuoksuvia kukkia, se ei suinkaan mene mihinkään kukkaan, vaan jos jossakin on ulosteita, se laskeutuu niiden päälle ja alkaa hyöriä niiden kimpussa. Se pitää niiden lemusta eikä suostu lähtemään sieltä pois. Jos kärpänen osaisi puhua ja pyytäisit sitä näyttämään sinulle ruusun puutarhasta, se vastaisi: "En edes tiedä, mikä ruusu on. Minä tiedän vain, missä on käymälöitä, lantaa, keittiöitä ja likaa." Samalla tavoin kärpästen kaltaiset ihmiset ovat tottuneet aina ajattelemaan ja etsimään kaikesta pahaa. Hyvän he syrjäyttävät kokonaan eivätkä tahdo koskaan kiinnittää siihen mitään huomiota.

Toinen ihmisryhmä muistuttaa mehiläistä. Mehiläisellä on se ominaisuus, että se löytää aina sen, mikä on hyvää ja makeaa, ja pörrää sen ympärillä. Sanokaamme, että se on huoneessa, joka on täynnä likaa. Yhteen nurkkaan on joku kuitenkin pannut pehmeän lukumi-makeisen. Mehiläinen hyrrää huoneessa, mutta ei laskeudu mihinkään, kunnes löytää lukumin ja istuutuu sen päälle. Jos nyt kysyisimme mehiläiseltä, missä on roskia, se ei tietäisi. Se sanoisi: "Tuolla on neilikoita, tuolla ruusuja, tuolla ajuruohoa, tuolla hunajaa, sokeria ja makeisia." Yleensäkin se tuntisi kaikki hyvät asiat ja olisi täysin tietämätön kaikesta huonosta. Samalla tavoin mehiläistä muistuttavat ihmiset viljelevät hyviä ajatuksia, ja niin he näkevät kaikessa sen, mikä siinä on hyvää ja ajattelevat aina asioiden hyviä puolia. He pyrkivät peittämään lähimmäistensä hairahdukset suojellakseen heitä, kun taas ensimmäiseen ryhmään kuuluvat vetävät pahan esiin ja asettavat sen näytteille.



Kun luokseni tulee ihmisiä, jotka alkavat syyttää toisia ja saattavat minut vaikeaan tilanteeseen, kerron heille tämän esimerkin ja kehotan heitä valitsemaan, kumpaan ihmisryhmään he haluavat kuulua. Sitten kehotan heitä valikoimaan myös seuransa oman ryhmänsä ihmisistä.
Lainaus kirjasta Pappismunkki Kristodulos Angeloglu: Pyhän vuoren vanhus Paisios
Mehiläiskuva Sahramin miehen otos toissakeväältä

3 kommenttia:

Blogger Rita A kirjoitti...

Tämähän oli oivallinen esimerkki yhdenlaisesta kahtiajaosta ihmisissä. Tosi näppärä.

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006 4:05:00 ip.  
Blogger Tuomo Lindgren kirjoitti...

Noinhan se taisi mennä. Olen seurakunnassa kertonut sitä tiiviimmässä muodossa. Riparilla tiivistetysti tähän tapaan:

kärpäset ja mehiläiset.

Liitin ajatuksen kahdeksanteen käskyyn.

Ruben Stiller haastatteli aikoinaan piispa Eero Huovista ja kysäisi häneltä, mikä mahtaa olla eniten rikottu käsky - ajatteli itse kuudetta. Huovisen nosti esiin kahdeksannen. Ensimmäinen käsky tietysti on kaikkein eniten rikottu käsky, mutta ns. toisen taulun käskyistä (käskyt 4-10) kahdeksas lienee unohdetuin.

torstaina, heinäkuuta 13, 2006 10:39:00 ip.  
Blogger Katja kirjoitti...

Jos ei olisi paskaa, niin ei sitten kukkiakaan, eli kumpaakin mielestäni tarvitaan. Mihinkähän ihmisryhmään kuulun?

torstaina, elokuuta 17, 2006 6:57:00 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu