Kapinallinen

hissistä peruuttaa
moottoroidulla pyörätuolillaan
satavuotias, kuivettunut rusina
happiletkut nenässään
istuimen takana parit happipullot

menossa ulos lenkille
haukkaamaan raitista ilmaa

ihailkaa te vain häkkisiänne
siinä painaa minun sankarini


Osallistun runotorstaihin; viikon aiheena kapina, vallankumous.

Liikutus

Ensimmäisen kerran itkin vasta hautajaisissa arkun nähtyäni. Siinä vaiheessa oli jo aivan pakko ymmärtää, että toinen on poissa, eikä tule takaisin. Ennen sitä oli niin helppoa kuvitella, että kaikki oli vain unta tai kuvitelmaa. Pystyi uskottelemaan itselleen, että mummi on vielä elossa ja että kun menisin soittamaan hänen ovikelloaan, hän avaisi oven kuten ennenkin, tekisi lettuja ja syöttäisi minut täyteen kaikkea hyvää ja kuuntelisi kuulumisiani nauraen tai itkien oikeissa kohdissa. Halaisi minua ennen kuin lähtisin ja kertoisi, kuinka paljon minusta välittää, aivan kuin aina ennenkin oli tehnyt.

Löysin eräältä vanhalta keskustelupalstalta tämän 15-vuotiaan tytön kirjoituksen. Se liikutti - ja liikuttaa - minua kovasti, varmaan siksi kun tuo loppuosa kuulostaa niin tutulta.

Selvästi hyvillä isoäideillä on yhteisiä ominaisuuksia.

Sinä olet kuollut

Valitsin tänään paperia
hautajaistesi käsiohjelmaan.
Vesileimalla tai ilman,
yhdeksänkymmentä grammaa tai sata.
Norsunluunvalkeaa, lumenvalkeaa,
luonnonvalkoista, osteria,
vaniljaa tai valkovuokkoa.

Sinä olet kuollut
ja minä istun kaupan lattialla
valitsemassa paperin väriä.

Tässä on kaikki, mitä tällä hetkellä
pystyn kirjoittamaan.



Osallistun runotorstaihin.

Rakas isoäitini kuoli 13.9.2006.

Terveisia San Franciscosta!

Olen tyomatkalla taalla Amerikan Yhdysvalloissa ja paasin vihdoinkin koneelle joten piti laittaa pienet terveiset teille koti-Suomeen!

Tama on edelleenkin hieno kaupunki, kuten olen kirjoittanut. Ilma on ollut koko ajan varsin aurinkoinen. Ainoa mista en erityisemmin perusta ovat pilvenpiirtajat ja tata kirjoittaessani olen yhdessa niista, 26. kerroksessa. Taalta on kylla vallan mainiot nakoalat merelle.

Digikamera on mukana, joten ehka laitan kotiin tultuani muutaman kuvan taalta ihmemaasta.

Hiljaa

Pehmeästi pehmeästi
huntu putoaa yllemme
viemme sen maailmaan
harsokangasta
valkeaa vaippaa, valkaisematonta puuvillaa

Hiljaa, hiljaa
älä sano sanaakaan
kuunnellaan
kuinka valo siivilöityy läpi.


Osallistun tälläkin viikolla Runotorstaihin.

Hääparille 9.9.2006

Rakkaat ystävät V-T&V,

Muuttukoon teidän liitossanne Turun vesijohtovesikin
alati virtaavaksi rakkauden viiniksi!

Sahrami