Marraskuu
Taas taivaanranta viluisna rusottaa
ja hämy harmaa vesille leviää
ja saater loitot sumuun peittyy,
onnelat kevät-unelmaini.
Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset,
- ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen.
Kuin paljaat, luiset käsivarret
tuulessa vääntyvät puitten oksat.
Käy ilme kova kasvoille Elämän
ja rypyt syvät otsahan uurtuvat,
se uniin ilottomiin vaipuu.
Sammuvi auringon viime rusko.
Ja väre kylmä sydäntä kouristaa,
kuin eessä oisi päivät jo tuomion
ja muodot uudet elo saisi,
muodot varjojen valtakunnan.
Juhani SiljoEikö olekin ihanan kamala runo? Runotorstai on tämän viikon lomalla, joten pistin iloksenne tällaisen; rehellisen marrasrunon.Täällä meillä on ainakin tänä aamuna erittäin sumuinen ilma.