torstaina, tammikuuta 25, 2007

Ponnistus

Kaksi kuukautta Synnytän rentoutuneena.
Kuuntelen cd:ltä lempeää ääntä,
joka kertoo, että mitä enemmän ponnistan,
sitä paremmalta tuntuu.

- Synnytä rentoutuneena,
sen nimikin on paradoksi, Tiina toteaa.

Mutta minä synnytän ja synnytän,
joka päivä äitiyslomani ajan,
kunnes potkaiset kalvon puhki
ja pääsen kokeilemaan käytännössä.

Kolmantena päivänä kolmas lääkäri
huomaa sinun yrittävän nenä edellä.
Ei niin mahdu, vauvakulta.

Ennen kuin ehdin vauva sanoa,
makaan setien ja tätien ja letkujen ja ruiskujen
keskellä vihreän verhon takana
ja kuulen parkaisusi.

Siinä oli minun ponnistukseni.


Osallistun taas Runotorstaihin, viikon aiheena Ponnistus.

Tunnisteet:

13 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Varsinainen ponnistusten ponnistus. Niin tavallinen kuin onkin.

torstaina, tammikuuta 25, 2007 12:00:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Synnyttäminen se vasta tosiaan ponnistusten ponnistus onkin. Harvemmin menee minkään suunnitelman mukaan.

torstaina, tammikuuta 25, 2007 12:05:00 ip.  
Blogger Allyalias kirjoitti...

Kyllä sitä miettii että ei helevetti tämä oo enää luonnollista. Mutta toisaalta mitähän se vauva miettii ponnistellessaan kohti tuntematonta?

torstaina, tammikuuta 25, 2007 12:41:00 ip.  
Blogger Elli-neiti kirjoitti...

Koskettava ponnistus tämäkin.

torstaina, tammikuuta 25, 2007 12:41:00 ip.  
Blogger HeidiR kirjoitti...

Synnytys minullekin tuli sanasta mieleen ensimmäiseksi. Itse keksin sitten jotain muuta. Hyvä niin. :)

torstaina, tammikuuta 25, 2007 1:04:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Perimmäinen, alkuperäinen ponnistus.

torstaina, tammikuuta 25, 2007 7:30:00 ip.  
Blogger isopeikko kirjoitti...

Yhteisponnistus, ihan selvästi :) tosin en voi tietää, luulen vaan.

torstaina, tammikuuta 25, 2007 8:52:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Onpas täällä käynyt ahkeria kommentoijia, kiitos! Omistan tämän runon kaikille äideille, joiden synnytys ei ole mennyt ihan kaikkien suunnitelmien mukaan. Ja Muikkua kompaten, harvemminhan se juuri niin menee.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007 11:17:00 ap.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Näin käyden melkein isompikin ponnistus jälkikäteen katsottuna.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007 1:32:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Totta, uukka. :)

perjantaina, tammikuuta 26, 2007 2:51:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

isopeikko: Monta ihmistä siinä yhdessä ponnistaa, äitiä lukuunottamatta kun vauva nostetaan sektioviillosta. :)

perjantaina, tammikuuta 26, 2007 2:57:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei Sahrami, noin juuri se minulla meni, nopeammin tosin. Ja kaikkeen muuhun olin varautunut, mutten sektioon. Vieläkin, monen vuoden jälkeen, tunnen karheaa pettymyksen makua.

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007 9:01:00 ap.  
Blogger sahrami kirjoitti...

tsinnia: Minulla toinenkin meni sektioksi, monen syyn summana ja koska ensimmäinenkin oli sektio, leikkaavat herkemmin. Lääkärit ovat kyllä harmitelleet sitä, kun minulla olisi kuulemma niin erinomainen lantio. Kahden sektion jälkeen kolmaskin syntyy sektiolla.

Itse kun olen tällainen luomuilija, niin mieluiten olisin synnyttänyt ihan luomuna.

Näitä äitiyden osa-alueita on niin paljon, että harva onnistuu kaikissa niissä. :) Tulisi heti raskaaksi, olisi helppo ja urheilullinen reipas raskaus, helppo synnytys täysin luomuna, kivuttomasti, kympin vauva ja alusta asti onnistunut, pitkä imetys. Rauhallinen, helppo vauva, ei koliikkia ja kaikki neuvolan käyrien mukaan. :D

Mukava kyllä saada kommenttia toiselta samantapaisen sektion kokeneelta äidiltä. Ei sitä pettymystä oikein voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007 10:47:00 ap.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu