Ponnistus
Kaksi kuukautta Synnytän rentoutuneena.
Kuuntelen cd:ltä lempeää ääntä,
joka kertoo, että mitä enemmän ponnistan,
sitä paremmalta tuntuu.
- Synnytä rentoutuneena,
sen nimikin on paradoksi, Tiina toteaa.
Mutta minä synnytän ja synnytän,
joka päivä äitiyslomani ajan,
kunnes potkaiset kalvon puhki
ja pääsen kokeilemaan käytännössä.
Kolmantena päivänä kolmas lääkäri
huomaa sinun yrittävän nenä edellä.
Ei niin mahdu, vauvakulta.
Ennen kuin ehdin vauva sanoa,
makaan setien ja tätien ja letkujen ja ruiskujen
keskellä vihreän verhon takana
ja kuulen parkaisusi.
Siinä oli minun ponnistukseni.
Osallistun taas Runotorstaihin, viikon aiheena Ponnistus.
Kuuntelen cd:ltä lempeää ääntä,
joka kertoo, että mitä enemmän ponnistan,
sitä paremmalta tuntuu.
- Synnytä rentoutuneena,
sen nimikin on paradoksi, Tiina toteaa.
Mutta minä synnytän ja synnytän,
joka päivä äitiyslomani ajan,
kunnes potkaiset kalvon puhki
ja pääsen kokeilemaan käytännössä.
Kolmantena päivänä kolmas lääkäri
huomaa sinun yrittävän nenä edellä.
Ei niin mahdu, vauvakulta.
Ennen kuin ehdin vauva sanoa,
makaan setien ja tätien ja letkujen ja ruiskujen
keskellä vihreän verhon takana
ja kuulen parkaisusi.
Siinä oli minun ponnistukseni.
Osallistun taas Runotorstaihin, viikon aiheena Ponnistus.
Tunnisteet: runot
lähettänyt sahrami
10:35
13 kommenttia:
Varsinainen ponnistusten ponnistus. Niin tavallinen kuin onkin.
Synnyttäminen se vasta tosiaan ponnistusten ponnistus onkin. Harvemmin menee minkään suunnitelman mukaan.
Kyllä sitä miettii että ei helevetti tämä oo enää luonnollista. Mutta toisaalta mitähän se vauva miettii ponnistellessaan kohti tuntematonta?
Koskettava ponnistus tämäkin.
Synnytys minullekin tuli sanasta mieleen ensimmäiseksi. Itse keksin sitten jotain muuta. Hyvä niin. :)
Perimmäinen, alkuperäinen ponnistus.
Yhteisponnistus, ihan selvästi :) tosin en voi tietää, luulen vaan.
Onpas täällä käynyt ahkeria kommentoijia, kiitos! Omistan tämän runon kaikille äideille, joiden synnytys ei ole mennyt ihan kaikkien suunnitelmien mukaan. Ja Muikkua kompaten, harvemminhan se juuri niin menee.
Näin käyden melkein isompikin ponnistus jälkikäteen katsottuna.
Totta, uukka. :)
isopeikko: Monta ihmistä siinä yhdessä ponnistaa, äitiä lukuunottamatta kun vauva nostetaan sektioviillosta. :)
Hei Sahrami, noin juuri se minulla meni, nopeammin tosin. Ja kaikkeen muuhun olin varautunut, mutten sektioon. Vieläkin, monen vuoden jälkeen, tunnen karheaa pettymyksen makua.
tsinnia: Minulla toinenkin meni sektioksi, monen syyn summana ja koska ensimmäinenkin oli sektio, leikkaavat herkemmin. Lääkärit ovat kyllä harmitelleet sitä, kun minulla olisi kuulemma niin erinomainen lantio. Kahden sektion jälkeen kolmaskin syntyy sektiolla.
Itse kun olen tällainen luomuilija, niin mieluiten olisin synnyttänyt ihan luomuna.
Näitä äitiyden osa-alueita on niin paljon, että harva onnistuu kaikissa niissä. :) Tulisi heti raskaaksi, olisi helppo ja urheilullinen reipas raskaus, helppo synnytys täysin luomuna, kivuttomasti, kympin vauva ja alusta asti onnistunut, pitkä imetys. Rauhallinen, helppo vauva, ei koliikkia ja kaikki neuvolan käyrien mukaan. :D
Mukava kyllä saada kommenttia toiselta samantapaisen sektion kokeneelta äidiltä. Ei sitä pettymystä oikein voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu