Individualismista massayhteiskuntaan

Uusimmassa Kauppalehden Pressossa oli ajatuksia herättävä juttu, Avuttomien yhdyskunta (s. 10-13). Kuvittelemme elävämme individualismin aikakautta, mutta asia saattaakin olla ihan päinvastoin. Filosofian professori Timo Airaksisen mukaan kansa on infantilisoitumassa. Olemme eläneet valistuksen aikaa 1700-luvulta tähän päivään, mutta nyt se on päättymässä.

Artikkeliin ei pysty tekemään suoraa linkkiä, joten lainaan sitä tässä aika pitkästi. Suuri osa jutusta kertoi nykyajan ihmisten uusavuttomuudesta, mutta minua kiinnosti erityisesti sen käsittelemä ajatus massayhteiskunnasta:

- Kantilaiseen valistuksen aikaan on kuulunut käsitys, että ihminen elää järjen, sivistyksen, koulutuksen ja tasa-arvon aikaa. Immanuel Kant ja hänen aikalaisensa näkivät lapselliseksi käyttäytymiseksi sen, että kunnioitetaan auktoriteetteja, kuten kuningasta tai uskontoja. He opettivat, että ihmisen pitää itse funtsia, miten asiat ovat. Valistus oli siis järjen aikuisuutta.
Mutta nyt tämä järkevä, valistunut ihminen on kohdannut loppunsa. Airaksisen mielestä individualismin aika on ohi. Tilalle on tullut massayhteiskunta, jossa turvallisuuden ja tehokkuuden nimissä ihmiset puristetaan homogeeniseksi massaksi, joka syö samaa ruokaa, matkustaa samoihin lomakohteisiin ja katsoo samoja televisio-ohjelmia.
- Silloin yksilöllisyys jää sen varaan, että kaupassa on sata erilaista ketsuppia. Moderni länsimainen ihminen luulee olevansa muodikkaasti individualisti, mutta onkin vahvojen auktoriteettien kaipuussaan niin ulkona omasta elämästään, että marssii varmuuden vuoksi samaan suuntaan kuin muut, sillä se tuo turvaa.
- Ennen oli paavi ja Kekkonen. Nyt auktoriteetti on näkymätön. Kuka se on? Missä se on? Se ei ole missään ja kaikkialla. Siksi meillä on valtavat paineet yhdenmukaisuuteen, sillä meitä valvotaan koko ajan, vaikka kukaan ei tiedä kuka meitä valvoo.
Juuri tässä piilee Airaksisen mielestä infantilisoitumisen ydin: auktoriteetin näkymättömydessä. Rakkaus- ja terveysvalmentajat ovat aikamme paaveja, ihmisen käyttöoppaat aikamme raamattuja.

Luovien ja erilaisten ihmisten olemassaolo on yhteiskunnan elinehto. Airaksisen mukaan kiristyneet turvallisuus- ja tehokkuusvaatimukset tekevät länsimaisista yhteiskunnista valvontakoneistoja, jotka pakottavat ihmiset samaan muottiin. Ihmisiä lokeroidaan ja luokitellaan. Heitä pidetään ruodussa ja lauhkeina viihdekulttuurin avulla.

Airaksinen puhuu jutussa osittain samasta asiasta kuin mistä keskusteltiin Voimalassa kaksi viikkoa sitten Elämmekö ylipsykologisoinnin aikaa ja A-talkissa neljä viikoa sitten Pelotellaanko kolesterolilla. Myös mainio kirja Miten meistä tuli potilaita osuu samaan aihepiiriin.

Naistenlehdet ovat täynnä juttuja, jotka opastavat naisia meikkaamisessa, ihmissuhteissa, seksielämässä, kodin hankinnoissa, pukeutumisessa. Usein teemana on se, että nainen ei osaa jotakin asiaa ja lehden pitää kertoa se hänelle, mielellään puolen vuoden välein, jos on päässyt unohtumaan. Vauva-lehdet ovat vielä pahempia. Televisio tulvii erilaisia elämäntapaohjelmia. Niitä ei vielä kymmenisen vuotta sitten ollut ollenkaan.

Miten pärjättiin ennen kuin löytyi näitä asiantuntijoita, jotka neuvovat ja varottavat meitä ja kertovat miten meidän pitäisi elää, ohjaavat meitä muka johonkin määrittelemäänsä ihanteelliseen elämään? Jos ongelmia ei ole, niitä tehdään, kuten psykologian alalla.

Tavoitteena on mahdollisimman hajuton ja mauton, normaalin muottiin helposti solahtava ihminen. Helposti ohjailtava, harmiton, siisti. Kolesteroliton, vähäkalorinen. Riittävästi kuluttava, mutta oikeita tuotteita. Sellainen, joka oikeasti kuvittelee elämänsä muuttuvan paremmaksi kun hän saa uuden sisustuksen. Ihminen, jolle yksilöllisyyttä edustaa erilainen kännykän soittoääni ja persoonalliset kuoret. Ihminen, jolla ei ole omia haluja ja ajatuksia tai jos on, ainakin sellaisia, jotka eivät poikkea massasta.