keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Individualismista massayhteiskuntaan

Uusimmassa Kauppalehden Pressossa oli ajatuksia herättävä juttu, Avuttomien yhdyskunta (s. 10-13). Kuvittelemme elävämme individualismin aikakautta, mutta asia saattaakin olla ihan päinvastoin. Filosofian professori Timo Airaksisen mukaan kansa on infantilisoitumassa. Olemme eläneet valistuksen aikaa 1700-luvulta tähän päivään, mutta nyt se on päättymässä.

Artikkeliin ei pysty tekemään suoraa linkkiä, joten lainaan sitä tässä aika pitkästi. Suuri osa jutusta kertoi nykyajan ihmisten uusavuttomuudesta, mutta minua kiinnosti erityisesti sen käsittelemä ajatus massayhteiskunnasta:
- Kantilaiseen valistuksen aikaan on kuulunut käsitys, että ihminen elää järjen, sivistyksen, koulutuksen ja tasa-arvon aikaa. Immanuel Kant ja hänen aikalaisensa näkivät lapselliseksi käyttäytymiseksi sen, että kunnioitetaan auktoriteetteja, kuten kuningasta tai uskontoja. He opettivat, että ihmisen pitää itse funtsia, miten asiat ovat. Valistus oli siis järjen aikuisuutta.
Mutta nyt tämä järkevä, valistunut ihminen on kohdannut loppunsa. Airaksisen mielestä individualismin aika on ohi. Tilalle on tullut massayhteiskunta, jossa turvallisuuden ja tehokkuuden nimissä ihmiset puristetaan homogeeniseksi massaksi, joka syö samaa ruokaa, matkustaa samoihin lomakohteisiin ja katsoo samoja televisio-ohjelmia.
- Silloin yksilöllisyys jää sen varaan, että kaupassa on sata erilaista ketsuppia. Moderni länsimainen ihminen luulee olevansa muodikkaasti individualisti, mutta onkin vahvojen auktoriteettien kaipuussaan niin ulkona omasta elämästään, että marssii varmuuden vuoksi samaan suuntaan kuin muut, sillä se tuo turvaa.
- Ennen oli paavi ja Kekkonen. Nyt auktoriteetti on näkymätön. Kuka se on? Missä se on? Se ei ole missään ja kaikkialla. Siksi meillä on valtavat paineet yhdenmukaisuuteen, sillä meitä valvotaan koko ajan, vaikka kukaan ei tiedä kuka meitä valvoo.
Juuri tässä piilee Airaksisen mielestä infantilisoitumisen ydin: auktoriteetin näkymättömydessä. Rakkaus- ja terveysvalmentajat ovat aikamme paaveja, ihmisen käyttöoppaat aikamme raamattuja.
Luovien ja erilaisten ihmisten olemassaolo on yhteiskunnan elinehto. Airaksisen mukaan kiristyneet turvallisuus- ja tehokkuusvaatimukset tekevät länsimaisista yhteiskunnista valvontakoneistoja, jotka pakottavat ihmiset samaan muottiin. Ihmisiä lokeroidaan ja luokitellaan. Heitä pidetään ruodussa ja lauhkeina viihdekulttuurin avulla.

Airaksinen puhuu jutussa osittain samasta asiasta kuin mistä keskusteltiin Voimalassa kaksi viikkoa sitten Elämmekö ylipsykologisoinnin aikaa ja A-talkissa neljä viikoa sitten Pelotellaanko kolesterolilla. Myös mainio kirja Miten meistä tuli potilaita osuu samaan aihepiiriin.

Naistenlehdet ovat täynnä juttuja, jotka opastavat naisia meikkaamisessa, ihmissuhteissa, seksielämässä, kodin hankinnoissa, pukeutumisessa. Usein teemana on se, että nainen ei osaa jotakin asiaa ja lehden pitää kertoa se hänelle, mielellään puolen vuoden välein, jos on päässyt unohtumaan. Vauva-lehdet ovat vielä pahempia. Televisio tulvii erilaisia elämäntapaohjelmia. Niitä ei vielä kymmenisen vuotta sitten ollut ollenkaan.

Miten pärjättiin ennen kuin löytyi näitä asiantuntijoita, jotka neuvovat ja varottavat meitä ja kertovat miten meidän pitäisi elää, ohjaavat meitä muka johonkin määrittelemäänsä ihanteelliseen elämään? Jos ongelmia ei ole, niitä tehdään, kuten psykologian alalla.

Tavoitteena on mahdollisimman hajuton ja mauton, normaalin muottiin helposti solahtava ihminen. Helposti ohjailtava, harmiton, siisti. Kolesteroliton, vähäkalorinen. Riittävästi kuluttava, mutta oikeita tuotteita. Sellainen, joka oikeasti kuvittelee elämänsä muuttuvan paremmaksi kun hän saa uuden sisustuksen. Ihminen, jolle yksilöllisyyttä edustaa erilainen kännykän soittoääni ja persoonalliset kuoret. Ihminen, jolla ei ole omia haluja ja ajatuksia tai jos on, ainakin sellaisia, jotka eivät poikkea massasta.

11 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mielenkiintoista ja jotenkin tosi totta. pitää tutustua koko artikkelia.

"älä katoa hiljaa vaan potki vastaan lopuun asti", nykyään kadotaan hiljaan alistutaan juur tuollaiseen. erilaisuuskin on vain samanlailla erilaista ja jotenkin radikaalisuuskin on leimiä.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007 4:09:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Amen. Noinhan se on kuin kirjoitit ja lainasit. Vaan eipä muottiin sopimattoman elämä nyt kauheaa välttämättä ole, vaikkei kehuja saakaan ;)

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007 4:55:00 ip.  
Blogger Rosetta Kivi kirjoitti...

Täytynee kaivaa tuo Presso esiin, sen verran hyvän mainossppikin artikkelista pidit. :)

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007 6:36:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! Ja vielä uusiltakin kommentoijilta. Hienoa, että teitäkin kiinnosti tämä juttu ja jaksoitte lukea vaikka oli aika pitkä. Ajattelin ensin, että onko liiankin pitkä. :)

Samasta aiheesta, massayhteiskunnasta työelämän kannalta oli eilen Inhimillisessä tekijässä, Kun mikään ei riitä. Katsoiko kukaan? Se oli mielestäni tosi hyvä. Varsinkin Kaisa Kautto-Koivulan ja Jarkko Martikaisen ajatukset, jotka liippasivat läheltä omiani. Kuinka työelämä on muuttunut kovasti muutamassa vuodessa. Tuottavuuden ja tehokkuuden paineet eivät sovi yhteen työntekijöiden luovuuden ja pitkän tähtäimen innovaatioiden odotusten kanssa.

Muusikko Jarkko Martikaisen mielestä työelämässä tarjotaan keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset saadaan liekaan. Tittelit kuvaavat johtajuutta, mutta työn sisältö on rengin työtä. Monet ovat ajautuneet huomaamattaan rengin asemaan.

Voiko ihminen vielä olla oman elämänsä herra markkinatalouden puristuksessa?

Ohjelma löytyy tuolta http://www.yle.fi/inhimillinentekija/juttu.php?tunnus=397
ja se tulee uusintana TV2 sunnuntaina 17.10.

torstaina, helmikuuta 22, 2007 10:59:00 ap.  
Blogger Rosetta Kivi kirjoitti...

Multa jäi katsomatta se eilen, mikä harmitti pirusti. Mutta hyvä jos löytyy netistä. Kiitos vinkistä.

torstaina, helmikuuta 22, 2007 8:58:00 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

toi on kans taas yks juttu, mitä sanoit, että pelkäsit että on liian pitkä. nykyään luullan, joka paikassa, ettei imiset jaksa keskittyä noin ja noin pitkään ja raskaaseen. kaikki on valmiiksi pureskeltua.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007 9:50:00 ap.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista ja lainauksista. Alaka (anteeksi etta minulta talla kertaa puuttuu skandinaavit) pelkaa pitkaa kirjoitusta: tama on aihe, josta ei voi koskaan puhua liikaa.

Airaksinen on muissakin yhteyksissa puhunut samasta asiasta. Hanelta kysyttiin kerran radiossa, se oli sen jalkeen kun oli kaynyt ilmi etta yllattavan suuri osa suomalaisista kannattaa kuolemantuomiota, etta mita mielta han on suuren yleison oikeustajusta. Airaksinen vastasi jotain sen suuntaista, ettei suurella yleisolla ole oikeustajua. Etta han pystyisi pienella provosoinnilla saamaan torille kokoontuneen sattumanvaraisesti valitun joukon kannattamaan paitsi kuolemantuomiota, myos rikollisen ruumiin paloittelua. Ei tarvittaisi muuta kuin esittaa rikollisen (oikeat tai kuvitellut) rikokset riittavan raflaavasti.

Ihminen menee massan mukana eika uskalla olla eri mielta, sehan on surullinen tosiasia. Ja mekin, jotka yritamme ajatella itsenaisesti, olemme monessa suhteessa sokeita. Vasta historia tulee kertomaan tassa asiassa asioiden todellisen laidan.

Katsoin eilen uudestaan upean Pianisti -elokuvan, ja sen inspiroimana aloin lukea kirjahyllyssani pitkaan polyttynytta Kertokaa siita lapsillenne -kirjaa, joka on ilmeisesti lukiolaisille tarkoitettu kirjanen natsien hirmuteoista.

Siina oli Einsteinilta tahan yhteyteen oivallinen lainaus: "Maailma on aivan liian vaarallinen paikka elaa - ei niiden ihmisten vuoksi, jotka tekevat pahaa, vaan ihmisten, jotka seisovat vieressa ja antavat sen tapahtua."

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007 9:02:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos Timo pitkästä kommentista! Näin me nykyajan infantiilin kulttuurin kansalaiset pyytelemme toisiltamme anteeksi liian pitkiä kirjoituksiamme (oma kommenttini yllä). :)

Ihminen menee massan mukana eika uskalla olla eri mielta, sehan on surullinen tosiasia.
Valitettasti. Osoittamasi esimerkitkin valaisevat, että sillä on joskus pelottavia seurauksia.

Hassua, että massaan sulautumattomia oman tien kulkijoita massa pitää usein jonkinlaisena uhkana, kun toisaalta yksittäinen ihminen harvoin edes saa mitään hirveän suurta pahaa aikaan ilman suurten massojen tukea.

"Vapaa on vain umpihanki."

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007 12:21:00 ip.  
Blogger HeidiR kirjoitti...

Miten ihmeessä vasta nyt huomaan tämän sinun hyvän kirjoituksesi?

Kaipa on ollut helmikuussa muuta puuhaa... ;)

Hyvä juttu ja olen samaa mieltä kanssasi!

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007 10:37:00 ap.  
Blogger saint-simon kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

tiistaina, tammikuuta 26, 2010 9:26:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos Kalevi09! Oli virkistävää kaivaa tämä vanha kirjoitus esiin ja lukea se uudestaan. Minusta tilanne on mennyt Suomessa jopa huonommaksi tämän kolmen vuoden aikana.

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen tällainen: En kannata tupakointia enkä liiallista oluenlitkimistä, en myöskään ole innostunut rakettien ampumisesta tai rahapeleistä, mutta ihmettelen sitä, miksi Suomessa tällä hetkellä suunnitellaan kaikkien näiden kieltämistä tai rajoittamista terveyssyihin vedoten ja ihmiset noin vain hyväksyvät sen.

STM 1.10.2009: "Tupakkalain tavoitteeksi tupakkatuotteiden käytön loppuminen"
Yle 26.1.2010: "STM väläyttää oluen sunnuntaimyynnin kieltoa"
STM 16.1.2008: "Rahapeleille 18 vuoden ikäraja"
Viisi tähteä 18.12.2006: "STM:n työryhmä haluaa nuuskalle täyskiellon Suomessa"
Tukes 17.12.2009: "Uudet säädökset rajoittavat ilotulitteiden käyttöä jo tulevassa vuodenvaihteessa"
HS 16.10.2009: "Sisäministeriö haluaa rahapelien pelaajat rekisteriin"

En tarkoita, että kaikki nuo lakiesitykset ovat välttämättä huonoja, mutta hirveästi viime aikoina on tehty aloitteita, joilla halutaan rajoittaa ihmisten vapautta. En erityisemmin pidä tupakansavusta, mutta ihmetyttää, miksi ihminen ei saisi esimerkiksi tupakoida omalla parvekkeellaan, jos se ei haittaa ketään.

Kiinnostava tuo Berlinin agorafobia-klaustrofobia-ajatus. Olisiko niin, että yhteiskunta ikään kuin laajenee ja supistuu henkiseltä ilmapiiriltään vuorotellen ja kun on menty riittävän pitkälle, liike lähtee taas toiseen suuntaan? Tätä ainakin toivon.

Tuota agorafobiaa voidaan kyllä helposti myös lietsoa, esimerkiksi poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Yksi hallintakeino on pelottelu, joka onnistuu parhaiten luomalla ulkopuolinen uhka kuten vaikka terveysuhka tai terrorismi. Ihmiset ovat valmiita monenlaisiin vapaudenrajoituksiin kun se perustellaan turvallisuudella.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010 4:18:00 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu