Laulu kuolevan sängyn vieressä
Hiljainen vieras.
Odotamme sinua,
rauhallisina, vastahakoisesti.
Kuinka voi odottaa ja pelätä yhtä aikaa?
Hiljainen vieras,
se kaikkein hiljaisin.
Tuletko luoksensa yöllä?
Sinä hiljennät meidätkin.
Hiljainen vieras,
käymme vuorollamme itkemässä
kun huomaamme,
olet osaksi jo täällä.
Hiljainen vieras,
vai lienetkö ystävä?
Vielä syksyllä huusin päin kasvojasi,
nyt jo odotan sinua.
Odotamme sinua,
rauhallisina, vastahakoisesti.
Kuinka voi odottaa ja pelätä yhtä aikaa?
Hiljainen vieras,
se kaikkein hiljaisin.
Tuletko luoksensa yöllä?
Sinä hiljennät meidätkin.
Hiljainen vieras,
käymme vuorollamme itkemässä
kun huomaamme,
olet osaksi jo täällä.
Hiljainen vieras,
vai lienetkö ystävä?
Vielä syksyllä huusin päin kasvojasi,
nyt jo odotan sinua.
Tunnisteet: runot
lähettänyt sahrami
14:52
12 kommenttia:
Kommentoin itse, että 91-vuotias isoisäni on hyvin, hyvin huonossa kunnossa. Hän on sairastanut jo pitkään.
Tunnelmassa mukana... :(
Voimia sinulle!
Kiitos! On tämä aika rankka vaihe, muttei onneksi kestä ikuisesti.
Olen huomannut, että minulla helpottaa omaakin oloa kun käy katsomassa ja tekee edes jotain. Vaikka istuu pitämässä kädestä kiinni, vaikkei toinen ole enää ihan tajuissaan.
Laula isoisällesi. Vaikka ei hän ole tajuissaan, hän kuulee laulusi. Minä lauloin äidilleni tuutulauluja hänen kuolinvuoteellaan. Sanat loppuivat. En halunnut olla vain hiljaa. Siksi lauloin. Toivon, että hänen oli turvallista odottaa ikuista unta siinä vieressä.
Kuolemalle voit antaa myös nimen Vapahtaja. Hän on vapahtava meidät kaikesta, mikä estää meiltä iäisen ilon. Kuolema tuntuu liiaksi tuomiolta, Vapahtaja armahdukselta.
Sinä puhuitkin hiljaisesta vieraasta, ystävästä, joka Vapahtaja onkin.
Isoisäni kuoli eilen illalla. Ilmeisesti rauhallisesti, vaikken ollutkaan juuri silloin paikalla.
Se laulaminen on kyllä hyvä ajatus. Kyllä minä vähän jossain vaiheessa laulelinkin, omia laulujani, sellaisia, joilla vauvoja rauhoitellaan. Laulamalla, samoin kuin kosketuksella viestittää, että on lähellä.
Sympatiseeraan sinua, heidihahmo kyllä kovasti. Tämä on sitä rankempaa, mitä läheisempi ihminen on ollut.
Sananjalka: tosi kauniisti sanottu.
Silloin kun kärsinyt ja pitkään sairastanut omainen kuolee, tulee helpotus, ettei tarvitse olla enää huolissaan. Samalla tulee ikävä.
Viime päivät ovat olleet sen verran rankkoja, että pidän tänään töistä lomapäivän. Tekee hyvää olla vaan ihan rauhassa, ja muistella isoisääni ja isoäitiäni, jotka kuolivat molemmat puolen vuoden sisällä. Lämmöllä. :)
Toivon voimaa kulkiessasi surn tiellä.
Virsikirjassa on Franciscus Assisilaisen aurinkolauluun sävelletty virsi 455. Sen kuudes säkeistö saattaa tuntua tutulta. Siinä on sama ajatus hiljaisesta vieraasta kuin runossasi: Viimeinen vieras hiljaisin, kuolema, milloin saavutkin kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Seppo A. Teinonen on kääntänyt Luotujen ylistyksen eli veli auringon laulun kirjassa: Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen
Laulusi kuolevan sängyn vieressä on koskettava. Sanoistasi huokuu rakkaus ja lämpö, mitä tunnet isoisääsi kohtaan.
Surun tie on raskas, mutta tärkeä matka. Sunausta tälle matkallesi!
tuomo: Olipa mielenkiintoista, että tuossa virressä on käytetty samaa ajatusta. Kävin katsomassa sitä.
Kävin italianmatkallani Franciscus Assisilaisen haudalla Assisissa ja näin siellä hänelle kuuluneita esineitä, mm. paikatun säkkikankaisen kaavun. Franciscus Assisilainen oli sympaattinen hahmo ja hänellä oli hienoja ajatuksia.
kimmo: Kiitos.
Osanottoni ja jaksamista sinulle!
Otan osaa.
-gs
Koskettavan kaunis runo.
-gs
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu