torstaina, toukokuuta 04, 2006

Sisäinen viritys

Siskoni liittyi ortodoksisen kirkon jäseneksi pääsiäisenä, kolmen vuoden harkinnan jälkeen, monien sukulaistemme kummastukseksi.

Itse olin iloinen siskoni puolesta, että hän oli löytänyt oman juttunsa. Minä kun taidan olla enemmänkin tällainen ikuinen etsijä.

Perehdyin tänä keväänä aika paljon ortodoksisuuteen. Pakkohan se oli selvittää, minne sisko on päänsä pistämässä.

Löysin paljon kauniita ajatuksia, perinteitä, idealismia, mystiikkaa.

Olin tyytyväinen, että ortodoksisuudesta tuntui ainakin päällisin puolin tarkasteltuna puuttuvan kaikki pahimman laatuinen ahdasmielisyys, tuomitseminen, kiihkoilu ja pelottelu, joista voi lukea esimerkiksi blogista Saastainen huone.

Minua hirvittää
eniten monissa uskonlahkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä uskovaisten harjoittama muiden tuomitseminen: toisten ihmisten jaottelu hyviin ja pahoihin. Ja pahojahan ovat ne, jotka sattuvat olemaan kyseisen yhteisön ulkopuolella. Joka pahaan keskittyy, näkee sitä kaikkialla. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää.

Yksi kauneimmista ortodoksisuuteen liittyvistä kirjoista, jonka luin oli Vaeltajan kertomukset. Se on vanha venäläinen klassikko, kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä. Kirja kertoo nöyrästä ja iloisesta vaeltamisesta ja lähimmäisten auttamisesta.

Ostin siskolle lahjaksi Valamon luostarin nettikaupasta matkaikonin ja
kortin, johon kirjoitin hänen matkalleen Vaeltajan kertomuksista tärkeän lainauksen:

"Asioitten luonne arvioidaan sielun sisäisen virityksen mukaan, toisin sanoen: millainen kukin on itse, sen mukaan hän tekee päätelmiä toisista."

"Sille, joka on päässyt todellisen rukouksen ja rakkauden asteelle, on asioitten erottelu vierasta, hän ei tee eroa vanhurskaan ja syntisen välillä, vaan rakastaa kaikkia yhtä paljon eikä tuomitse ketään, niin kuin ei Jumalakaan, joka antaa auringonpaistetta ja sadetta yhtä hyvin vanhurskaille kuin väärillekin."

Niketas Stethatos (Stithatoslainen)

4 kommenttia:

Blogger sahrami kirjoitti...

Jees, kiva kuulla :)

Löysin kirjan alunperin kun etsin kirjoja, joista saisi tietoa ortodoksisuudesta: http://www.ort.fi/fi/ortodoksisuus/kirkkoon_liittyminen/index.php#kirjallisuus

Tuo lainaus on Vaeltajan kertomuksissa oleva lainaus Filokaliasta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Filokalia Se on kirja, jota vaeltaja tutkiskelee ja kantaa mukanaan.

Vaeltajan kertomuksia voi lukea monella eri tasolla, mutta pohjimmaisena siinä on sellaista sydämen viisautta.

torstaina, toukokuuta 04, 2006 5:22:00 ip.  
Blogger Kimmonkamera kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Löysin tieni tänne. Minulla on ortodoksiduudesta yhden vuoden luostarikokemus Valamossa, joten olen nähnyt ortodoksisuutta vähän toiseltakin kantilta. Vuosi luostarissa oli kuitenkin kaikella tapaa antoisa ja omaa mieltä avartava. Ortodoksia minusta ei silti tullut, vaan löysin uudelleen tieni omaan kirkkooni.

torstaina, kesäkuuta 01, 2006 9:19:00 ap.  
Blogger Ansku kirjoitti...

Voisin vielä lisätä yhden pahuuteen keskittymisen tavan. ;-)

Sitä tapahtuu myös kunkin yhteisön sisällä: usein eri mieltä olevat ymmärretään enemmän tai vähemmän pahoiksi. Mitä lähempänä ihminen on, sitä helpompi hänet on tuomita. (Tätä tapahtuu käsittääkseni kaikkialla missä ihmisiä on.)

Toisten ihmisten kategorisointi selkeästi hyviin ja pahoihin, ovat he sitten lähellä tai kaukana, saattaa ola merkki ihmisestä joka yrittää pitää hajoavaa minäänsä kasassa.

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006 12:48:00 ap.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Ansku: Ihan hyvä pointti :)

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006 9:55:00 ap.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu