Isoäidin kädet
Isoäidin kädet tuoksuvat ryöpätyille sienille ja Atrix-käsivoiteelle. Haistelen niitä kun hän on rasvannut ne.
Peukalo kääntyy vikasuuntaan. Toivon, että minulle kasvaa isona samanlainen peukalo.
Isoäiti piirtää taloja, prinsessoja, maalaa batiikkiin violetin riikinkukon, värjää kaikkien paidat veneenvihreäksi ja rintaan ruorikuvion.
Isoäiti on violetti ja vihreä.
Hän kutoo sukkia, tonttuja, kelloja, nukkeja perheellisen. Isoäiti askartelee, taiteilee syntymäpäivilleni espanjanpunaisesta silkkipaperista ruusut hiuksiin ja rintaan.
Isoäiti kampaa, harjaa, letittää hiukseni, taikoo kampauksia ja rinkuloita. Kukaan ei osaa laittaa minua niin kauniiksi. Hymyilen leikkikoulun kuvassa kuin kuningatar ilman etuhampaita ajatellen isoäidin sanoja ja hiuksiani jotka hän on kihartanut ja solminut leveällä punaisella nauhalla.
Isoäiti soittaa pianoa, korvakuulolta, oravan pesää ja peppi pitkätossua, improvisoi. Oi katsele lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina.
Isoäidillä on vahvat kynnet.
- Kokeilepa taivuttaa tuosta.
Väännän kaikkia kynsiä vuorotellen.
Isoäidin kynnet ovat helmiäistä. Hänen kätensä ovat pehmoiset ja ryppyiset, kaarevat. Ne soivat kuin säkkipilli kun hän puristaa ne yhteen ja ilma kulkee niiden välistä.
Isoäidin kädet ovat lumoojattaren kädet. Isoäidin kädet ovat maailma.
Osallistun Runotorstaihin aiheena kädet.
Peukalo kääntyy vikasuuntaan. Toivon, että minulle kasvaa isona samanlainen peukalo.
Isoäiti piirtää taloja, prinsessoja, maalaa batiikkiin violetin riikinkukon, värjää kaikkien paidat veneenvihreäksi ja rintaan ruorikuvion.
Isoäiti on violetti ja vihreä.
Hän kutoo sukkia, tonttuja, kelloja, nukkeja perheellisen. Isoäiti askartelee, taiteilee syntymäpäivilleni espanjanpunaisesta silkkipaperista ruusut hiuksiin ja rintaan.
Isoäiti kampaa, harjaa, letittää hiukseni, taikoo kampauksia ja rinkuloita. Kukaan ei osaa laittaa minua niin kauniiksi. Hymyilen leikkikoulun kuvassa kuin kuningatar ilman etuhampaita ajatellen isoäidin sanoja ja hiuksiani jotka hän on kihartanut ja solminut leveällä punaisella nauhalla.
Isoäiti soittaa pianoa, korvakuulolta, oravan pesää ja peppi pitkätossua, improvisoi. Oi katsele lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina.
Isoäidillä on vahvat kynnet.
- Kokeilepa taivuttaa tuosta.
Väännän kaikkia kynsiä vuorotellen.
Isoäidin kynnet ovat helmiäistä. Hänen kätensä ovat pehmoiset ja ryppyiset, kaarevat. Ne soivat kuin säkkipilli kun hän puristaa ne yhteen ja ilma kulkee niiden välistä.
Isoäidin kädet ovat lumoojattaren kädet. Isoäidin kädet ovat maailma.
Osallistun Runotorstaihin aiheena kädet.
Tunnisteet: runot
8 kommenttia:
Oodi isoäidille, rakkaalle ja hyvälle. Kaunis.
Onnellinen se, kellä tuollainen isoäiti.
Tulen siunaamaan ensisunnuntaina yhden isoäidin. Hänkin teki käsillään paljon, mutta vielä tärkeämpää kuin kädet oli hänellä sanat. Hän antoi lahjaksi lapsilleen tarinoita.
Kaunis runo. Käsi-aiheesta huolimatta minua kosketti eniten kohta "Hymyilen leikkikoulun kuvassa kuin kuningatar ilman etuhampaita ajatellen isoäidin sanoja" Tässä on runon salaisuus, isoäidin merkitys ei ole pelkästään tekemisessä vaan myös sanoissa. Mitä kaunista hän onkaan lapsenlapselleen sanonut, että hän pystyy hymyilemään kuningattaren lailla?
Tätä on rakkaus. Pyytetöntä ilon, uskon ja lämmön jakamista. Nyyh, - ja taas itkettää...
(tämä runotorstai on jo itkettänyt monesti)
Kiitos runosta! Kiitos maailamalle mummoista! Noilla eväillä pärjää.
Kiitos kovasti kauniista kommenteistanne!
Isoäitini on myös kertonut erilaisia tarinoita omasta elämästään, jossa on tapahtunut paljon, ja hän tosiaan osaa sanoa ihmisille oikeat sanat, mutta runon aihe vain oli tällä kertaa käsistä.
Luin tämän hänelle illalla puhelimessa ääneen ja hän tuntui olevan oikein mielissään. Hassu sattuma, että hän oli juuri tänään sanonut siskolleni, että hänen kätensä ovat menneet jotenkin huonon näköisiksi. Oli selvästi oikea aika kirjoittaa oodi käsille!
Lupasin myös printata hänelle runonsa ja siihen tulee samalla myös teidän osuvat ja lämpimät kommenttinne.
Muistan sanotun jossakin, että vanhan ihmisen ryppyiset kädet voivat olla kauneimmat ajateltavissa olevat kädet. Varsinkin jos ne kuuluvat hyvin elämänsä eläneelle ja hyvää tehneelle ihmiselle. Muistin tätä lukiessa omankin, jo edesmenneen mummoni käsien tunnun, ne olivat hyvin pehmeät ja silkkiset.
Ihana isoäiti sinulla!
Ja tämä runo upea rakkaudentunnustus hänelle!
maitokivi: kyllä hän on tosiaan ihana. Tulisipa minustakin joskus samanlainen isoäiti. Tai ei välttämättä täsmälleen samanlainen, mutta yhtä ihana!
Vein jo runon kommentteineen hänelle ja uskon, että niitä luetaan vielä moneen kertaan. Hän on jo 90-vuotias, mutta terävä ja elämäniloinen. Sellainen, jonka seurassa voi puhua varomatta melkein mitä vaan asioita.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu