lauantaina, elokuuta 12, 2006

Sinä

Sinä et jaksa enää
katsoa ohi ja minä
en jaksa enää olla käymättä
ja perhoset leikkivät verhoillasi
kun juotan ruokaasi pillillä

tämä on kohtalomme
loppuun asti
juot elämän maljan
pillillä
ja minä autan
puristan pullosta
vähän kerrallaan
että et yski
että pysyn lähelläsi
pysyt lähelläni
vähän kauemmin.


Osallistun jälleen Runotorstaihin.

Tunnisteet:

3 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Miten koskettava runo! Alku kertoo, ettei pariskunnan/lapsen ja vanhemman välillä aina ole ollut kaikki hyvin, mutta nykytilanne saa lähestymään. "että pysyn lähelläsi/ pysyt lähelläni/ vähän kauemmin." Miten kauniin koruton rakkaudentunnustus ja niin runon maailmaan sopiva! Herkistää täysin.

lauantaina, elokuuta 12, 2006 8:51:00 ap.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Runo, väkevä kuin elämä.

lauantaina, elokuuta 12, 2006 9:35:00 ip.  
Blogger sahrami kirjoitti...

Kiitos kauniista kommenteistanne tui ja ellinoora!

perjantaina, elokuuta 18, 2006 1:40:00 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu