Italiana

La kaara italiana in Italia a cara Rita.

Rummi Kummi Kissa

Rummi Kummi Kissa

Rummi Kummi Kissa on melkoinen pakkaus:
Jos tarjoat sille fasaania, se sanoo: metsäkanaa tuokaa.
Jos tarjoat purkkiruokaa, se vaatii: hienompi kattaus,
Jos tarjoat hienommin, se haluaa purkkiruokaa.
Jos pyydystät sille rotan, se jahtaa mieluummin hiirtä,
Jos pyydystät sille hiiren, se ei sille katsetta suokaan.
Kyllä, Rummi Kummi Kissa on melkoinen kissa -
Eikä voi kuin huutaa:
Koska se tekee
Minkä tekee tekee
Eikä sille ole mitään tehtävissä!

Rummi Kummi Kissa on fiksu ja komea.
Kun päästät sen ulos, se haluaakin sisään;
Se on aina väärällä puolen joka ovea.
Se nauttii makaamisesta lipaston päällä.
Ja heti kun se on sisällä se koluaa joka lovea.
Mutta se nostaa metakan, jos ei pääse ulos joka säällä.
Kyllä, Rummi Kummi Kissa on melkoinen kissa:
Koska se tekee
Minkä tekee tekee
Eikä sille ole mitään tehtävissä!

Rummi Kummi Kissa on melkoinen rontti:
Se kaloja naapurin lammikosta uistelee,
Sille ei riitä meidän tontti.
Mutta jos tarjoat sille kalaa se aina pois luistelee.
Pöydältäkin se syö kermakakkua salaa,
Mutta jos tarjoat sille kermaa se haistelee ja puistelee,
Ja ulos suoraan palaa.
Ja jos astian puhtaus ei miellytä kissaa,
Se mieluummin vaikkapa matolle pissaa.
Rummi Kummi Kissa on kuulu kautta maan,
Rummi Kummi Kissaa harvoin saa silittää;
Mutta kun ompelet, se tulee sinua auttamaan.
Se lankoja uusiksi järjestää,
Ja syliisi jää makaamaan.
Kyllä, Rummi Kummi Kissa on melkoinen kissa,
Eikä minulla ole tarvetta paasata enempää:
Koska se tekee
Mitä tekee tekee
Eikä siinä ole yhtään mitään tekoa tehtävissä!

T.S.Eliotin runosta The Rum Tum Tugger
vapaasti suomentanut© Sahrami ja 3 Rummi Kummi Kissaa

Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin

Oi veljeni puu, oi siskoni heinä,
oi sukuni suuri: eläimet.
Samaa kudetta ollaan, samaa verta ja tuhkaa,
samaa ahdistusta ja unelmaa.

Eeva Kilpi

Talar du svenska?

Sarjassamme sattuu ja tapahtuu osallistunpa minäkin kertomalla jutun Tukholmasta.

Eräs tuttu tyttö oli ystävänsä kanssa reilaamassa ja olivat päässeet Tukholmaan asti. Heidän piti kysyä neuvoa rautatieasemalle. Tuttuni oli mennyt ystävällisen näköisen vanhemman pariskunnan luo ja kysynyt neuvoa englanniksi. Pariskunta ei ollut ymmärtänyt englantia. Oli neuvonpidon aika.

Tuttuni oli vetäytynyt vähän kauemmaksi kaverinsa kanssa miettimään, miten ihmeessä sama sanotaan ruotsiksi. Oli vähän liikaa aikaa ruotsintunneista eikä oikein kokemusta ruotsiksi asioimisesta. Lopulta lause oli hiottu valmiiksi. Tuttu kysyi uudestaan huolellisesti ja kohteliaasti:

- Ursäkta mig, men kan du berätta var är den järnvegsstation?

Pariskunta pudisti päätään.

Tuttu yritti uudestaan, vieläkin selkeämmin. Pariskunta katsoi toisiinsa ja lähti kävelemään pois.

- Ymmärsikkö sää yhtään, mitä toi tyttö yritti sanoa?
- En.
- En määkään.

Love & Peace

Rita kirjoitti tänään rauhasta ja gnothi seauton rakkaudesta.

Sen kunniaksi pistän kukan korvan taakse ja ryhdyn hipiksi; laitan tähän ottamani kuvan rakkauden kaupunki San Franciscosta.


Toivotan kaikille tänään intianpuuvillapaidan täydeltä rauhaa ja rakkautta!

Sattumia

Kirjoitan tänään jostain, joka tapahtui minulle muutama vuosi sitten. Siitä miten suhtaudut tarinaan voit ehkä oppia jotain itsestäsi. Olen huomannut, että ihmiset reagoivat tähän kahdella eri tavalla.

OK, aloitetaan. (Olen kertonut tämän tarinan niin monta kertaa, että tämä tuntuu jo hiukan puuduttavalta, mutta Sinulle tämä on uusi. Siksi teen sen mielelläni.)

Luin parhaillaan Jack Kerouacin kirjaa Matkalla (On the Road), joka kertoo muun muassa San Franciscosta, kun kuulin yllättäen pääseväni elämäni ensimmäiselle työmatkalle San Franciscoon. Pakkasin kirjan laukkuun ja lähdin matkaan.

- Jack Kerouachan oli yksi beatnik-liikkeen tärkeimmistä hahmoista, joista koko beat-sukupolvi sai San Franciscossa alkunsa. Hänen kirjoissaan esiintyi paljon hänen beatnik-ystäviään, tosin salanimellä. Yksi näistä oli runoilija Lawrence Ferlinghetti, joka oli esikuvana eräälle On the Roadin hahmoista.

Ferlinghettin San Franciscoon perustama City Lights oli pikkuinen, mutta merkittävä kirjakauppa, joka julkaisi ja myi lähinnä pehmeäkantista beatnik-runoutta. Runoja esitettiin antaumuksella viereisessä Vesuvius-kahvilassa musiikin säestyksellä.

Eräänä iltana San Franciscossa päätin, että menen seuraavana aamuna City Lights -kirjakauppaan ja käyn samalla Vesuviuksessa.

Ennen nukkumaan menoa lähdin kuitenkin vielä pistäytymään eräässä yöhön asti auki olevassa levykaupassa. Siellä oli paljon mielenkiintoisia levyjä ja kirjoja. Jostain kolmannen kerroksen perukoilta löysin sattumalta ilokseni Jim Morrisonista kertovan kulttiteoksen No One Here Gets Out Alive. Kassalla oleva poika sanoi, ettei tiennytkään, että heillä on se kirja, ja onnitteli, että taisin saada viimeisen kappaleen.

Hotellihuoneessa aloin kiinnostuneena lukemaan kirjaa vaikka oli jo myöhä ja olin lähdössä aamulla City Lightsiin.

Sivulla 11 minulle selvisi, että nuori Jim Morrison ihaili suunnattomasti beatnikejä, Jack Kerouacia ja Lawrence Ferlinghettiä. Hänkin luki innoissaan On the Roadia ja kopioi siitä kohtia muistikirjaansa. Jim Morrison asui siihen aikaan beatnikien päämajasta, City Lightsista alle tunnin bussimatkan päässä. Jatkoin lukemista sivulle 12:

On Saturdays Jim and Fud walked up and down Broadway tirelessly, stopping to browse in the City Lights Books Shop, where a sign in the window read "Banned Books." Once Jim saw one of the owners of the shop, the poet Lawrence Ferlinghetti. Jim nervously said hello, and when Ferlinghetti said hello back to him, Jim fled.
Lauantaisin Jim kuljeskeli väsymättömästi City Lightsin edustalla ja kävi siellä selailemassa kirjoja. Kerran hän näki yhden kaupan omistajista, runoilija Lawrence Ferlinghettin. Jim sanoi hermostuneena hello ja Ferlinghetti vastasi hänelle hello. Silloin Jim otti jalat alleen.

Seuraavana aamuna kävelin kaupungin halki City Lightsiin, kuten olin suunnitellut. Kirjakaupassa ei näkynyt minun lisäkseni muita kuin kassaneiti.

Olin nousemassa toiseen kerrokseen, kun rappusissa tuli vastaan vanha pappa. Hän oli Lawrence Ferlinghetti. Sanoin hello ja hän vastasi minulle hello.

Viisaus ja viisastelu

Niin monta kertaa olen huomannut erään asian: Se mikä aluksi kuulostaa viisaudelta onkin usein viisastelua. Se mikä kuulostaa aluksi latteudelta onkin usein viisautta.

Olen kyllästynyt - ei, korjaan: lopen uupunut viisasteluun. Ja tunnustan tässä samalla, että olen siihen ajoittain itsekin sortunut. Seikkailtuani muutaman kuukauden blogimaailmassa olen saanut niin pahan yliannostuksen viisastelua, että tarvitsen kohta vatsahuuhtelun. Blogien viisaus (ja tästä ei pidä kenenkään vetää itseensä liian Hätiköityjä päätelmiä, koska en seuraa sellaista blogia paria juttua pidemmälle) on liian usein vain älyllistä kikkailua, jolla ei juuri tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin osoittaa käyttäjänsä erinomaisuutta.

Olen varmaankin lukenut vääriä blogeja, pitäisi vain pysyä näissä vanhoissa tutuissa. Tai sitten katsella vaikka näitä. Voiko joku olla todella huonolla tuulella käytyään tuolla Pienen Puutarhan sivuilla? Tuntuu, että itsessäkin alkaa aurinko paistaa ja puskea pikku kukkia.

Weisheit ist nicht mitteilbar. Weisheit, welche ein Weiser mitzuteilen versucht, klingt immer wie Narrheit.
Viisautta ei voi ilmoittaa. Sellainen viisaus, jonka joku viisas yrittää ilmoittaa toiselle, kuulostaa aina narrimaiselta.

Olen joskus miettinyt, tuntuvatko jotkin lauseet latteuksilta siksi, että ne ovat niin yleisiä totuuksia? "Rakkaus voittaa kaiken. Amor vincit omnia." Ovatko latteudet toteamuksia, jotka ovat kuluneet siksi, että ovat liian totta? Lause, jossa on särö, on paljon mielenkiintoisempi.

Wissen kann man mitteilen, Weisheit aber nicht. Man kann sie finden, man kann sie leben, man kann von ihr getragen werden, man kann mit ihr Wunder tun, aber sagen und lehren kann man sie nicht.
Tietoja voi ilmoittaa toisille, mutta ei viisautta. Sen voi löytää, sen voi kokea, se voi kantaa löytäjäänsä, sen avulla voi tehdä ihmeitä, mutta sitä ei voi sanoa eikä opettaa.

Miksi sitten tämä suuri Nobel-kirjailija näki vaivaa ja jakoi meille upeaa viisautta kirjoissaan?

- Aber mehr laß mich davon nicht sagen. Die Worte tun dem geheimen Sinn nicht gut, es wird immer alles gleich ein wenig anders, wenn man es ausspricht, ein wenig verfälscht, ein wenig närrisch--ja, und auch das ist sehr gut und gefällt mir sehr, auch damit bin ich sehr einverstanden, daß das, was eines Menschen Schatz und Weisheit ist, dem andern immer wie Narrheit klingt.
- Mutta älä pyydä minua sanomaan siitä tämän enempää. Sanat vahingoittavat salattua merkitystä, kaikki muuttuu aina heti hiukan toisenlaiseksi, kun sen lausuu julki, hiukan väärennetyksi, hiukan narrimaiseksi - niin, ja sekin on sangen hyvä ja miellyttää minua suuresti, minä hyväksyn täysin myös sen, että sama, mikä merkitsee jollekulle ihmiselle aarretta ja viisautta, kuulostaa toisen korvissa aina hiukan narrimaiselta.

Olen Hermann Hessen kanssa myös tästä tismalleen samaa mieltä. Mutta jos hänen tapaisensa nerokas Nobel-kirjailijakin koki suurten ajatustensa muuttuvan julki lausuttuina narrimaisiksi, niin miten käy meidän tavallisten kuolevaisten viisauksille?

Mutta onko sillä väliä?


Lainaukset Hermann Hesse, Siddhartha (suosittelen)
Suomennokset Aarno Peromies

Boo-Boop-Be-Do

Hillityltä Kukolta löysin tämän hauskan testin:

Who's Your Inner Sexy Cartoon Chick?

Koti&työ

I hate housework. You make the beds, you wash the dishes and six months later you have to start all over again.
- Joan Rivers

Terveisiä J:lle, joka kävi eilen. Mukava kuulla, että luet näitä!

Bye bye baby, baby goodbye

The New York Times

By DAN BILEFSKY
International Herald Tribune
Published: April 24, 2006

--klip--

One young Finn calling himself Suomi (Finland in Finnish) wrote to a newspaper Web log saying, "If Lordi wins Eurovision, I am leaving the country."

--klip--

Eli The New York Timesin mukaan Suomi-nimellä esiintynyt suomalaisnuori oli kirjoittanut sanomalehti Web logiin sanoen: "Jos Lordi voittaa Euroviisut, niin minä lähden maasta."

Bye bye baby, baby goodbye!

Wikipedia päivittyy nykyään melko nopeasti

Wikipedia 21.5. klo 1:29 yöllä:

Euroviisujen voitto

Suomi teki lauantaina 20. toukokuuta historiaa voittamalla Kreikan Ateenassa järjestetyt euroviisut Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah. Pisteitä Suomi sai 292 ja vain kolme maata ei antanut ainuttakaan pistettä Suomelle. Euroviisuissa toiseksi tuli Venäjä ja kolmanneksi Bosnia Hertzegovina.

Hmm... Tämä herättää vain kysymyksen, näkyiköhän Wikipediassa myös pistetilanne reaaliaikaisena?
:)

Nöyryys, ylpeys ja lankeemus

Gnothi seauton kirjoitti jokin aika sitten nöyryydestä. Kops sanoi mielestäni osuvasti, että on sekä oikeanlaista nöyryyttä, että vääränlaista nöyryyttä, joista jälkimmäinen on nöyristelyä.

Hahmo puolestaan kirjoitti ylpeydestä. Hän esitti samalla lukijoilleen kysymyksen siitä, mikä on oikeanlaista ja mikä vääränlaista ylpeyttä.

Minun mielestäni oikeanlaista ylpeyttä on terve itsekunnioitus: se että arvostaa itseään niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Oikeanlainen itsekunnioitus estää ihmistä tekemästä alhaisia tekoja tai ainakin ehkäisee niitä. Terveeseen itsekunnioitukseen liittyy myös, että odottaa muilta jonkinlaista kunnioitusta itseään kohtaan, kuten itsekin kunnioittaa muita ihmisiä. Eri asia on tietysti, onko tämä ylpeyttä ensinkään; riippuu määritelmästä ja määrittelijästä.

Tietynlainen terve ylpeys kuuluu mielestäni suomalaiseen kansanluonteeseen. Ehkä se on auttanut meitä säilyttämään oman kulttuurimme ja itsenäisyytemme vaikeinakin aikoina. Onhan suomen kielessä sellainen sanakin kuin kansallisylpeys.

Tässä on aika upea näyte Kantelettaresta:

Ennen kuusia kumarran,
Kun kumarran kunnotonta,
Ennen kierrän kieron koivun,
Kun ma kierrän kelvotonta;
Ennen palvelen pajua,
Kun ma palvelen pahoa;
Ennen leppeä lepytän,
Kun lepytän lempolaista.

Raamatun mukaan ylpeys oli ensimmäinen synti; se sai enkelinkin lankeamaan. Ylpeydestä on myös sanottu, että se on vaikein kaikista synneistä, koska se vaivaa eniten niitä, jotka ovat päässeet kaikista muista synneistä eroon. Ylpeyden voisi siis ajatella olevan synneistä ensimmäinen ja viimeinen.

Ylpeydestä on vaikea parantua, koska sitä on hyvin vaikea itse huomata. Ja jos huomaa, on niin ylpeä, ettei halua muuttaa itseään. Vääränlaista ylpeyttä sairauteen asti on esimerkiksi narsismi.

Luen parhaillaan Iisak Niniveläisen koottuja teoksia, jotka on vastikään suomennettu muinaissyyrian kielestä. Iisak Niniveläinen korosti sydämen nöyryyttä kaiken parannuksen ja lohdutuksen lähteenä. Mielen sisimmästä nouseva syvä nöyryys on merkki oikeanlaisesta rakkaudesta ja tiedosta. Niin kauan kuin sydän ei ole nöyrtynyt, se ei saa rauhaa. Serafim, s.904

(600-luvulla elänyt Iisak Niniveläinen on erittäin arvostettu hengenelämän tuntija, mutta joskus hänen kirjoituksiaan ei ole suositeltu vasta-alkajille tai niitä on pidetty jopa vaarallisina, koska hän korosti armon ja rakkauden suuruutta, jopa langenneita enkeleitä kohtaan. Pelättiin, että epäkypsä lukija alkaa perustella näillä kriteereillä mitä tahansa tekoansa tai eettistä valintaa.)

Iisak Niniveläinen piti nöyryyttä niin tärkeänä, että näki jopa kiusauksetkin hyödyllisinä koska ne kasvattavat nöyryyttä. Tällä hän ei tietenkään tarkoittanut, että ihmisen pitäisi hankkia itselleen kiusauksia. Ihmisen vain olisi hyvä muistaa oma vajavaisuutensa.

Sahramin parhaat sekunnit

No nyt on Hätiköityjä päätelmiä -blogillakin ihkaoma telkkarimainos.
Sekin osallistuu blogimainoskisaan. Käy äänestämässä! *****

Oh, Ben!

Ensikosketukseni Benjamin Disraeliin (1804-1881) tapahtui korkeakoulun kirjastossa. Selasin jotain aforismikirjaa, josta silmiini pompsahti tämä lause. Se teki nuoreen Sahramiin lähtemättömän vaikutuksen.

Perustin ensimmäisen kotisivuni vuonna 1995, johon tuo Disraelin lainaus pääsi etusivulle. Siinä oli paljon samaa kuin kymmenen vuotta aiemmin mieleeni jääneessä runonpätkässä, jonka siskoni eksentrikko kaveri (jota äitinsä muuten alkoi odottaa 16-vuotiaana, mutta päätti pitää), kirjoitti ala-asteella hänen syntymäpäiväkorttiinsa: "Kaikkialla kaikuu luomakunnan riemuhuuto: olen olemassa!"

Yritin selvittää, kuka tämä Benjamin Disraeli oikein oli, mutta häntä ei näkynyt missään muussa aforismikokoelmassa ja siihen aikaan Internetkään ei ollut yhtä kattava kuin nykyään. Monet aforismikirjat olivat täynnä erilaisia latteuksia, mutta sielunveljeni Ben loisti poissaolollaan.

Sitten törmäsin tähän:

Never apologize for showing feeling. When you do so, you apologize for truth.
(Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että näytät tunteesi. Jos niin teet, pyydät anteeksi totuutta.)

Mietin, onpa hyvin sanottu ja huomasin samalla, että lausuja oli Benjamin Disraeli.

Internetin kehityttyä vihdoin löysin lisää Disraelin lainauksia:

The greatest good you can do for another is not just share your riches, but to reveal to him his own.
(Parasta, mitä voi tehdä toiselle ei ole vain jakaa rikkautesi hänen kanssaan, vaan paljastaa hänelle hänen omansa.)

Voi, katsokaa nyt näitä! Ja näitä! Voisin suurimman osan Disraelin lainauksista kehystää kullalla ja ripustaa seinälle. Ja se on paljon sanottu.

En ole yleensä ollut hiukkaakaan kiinnostunut poliittisesta historiasta, enkä ole jaksanut perehtyä Disraelinkaan poliittisiin näkemyksiin, mutta ihmisenä ja varsinkin ajattelijana hän vaikuttaa poikkeuksellisen viisaalta. Ja huumorintajuiselta, mikä ei ole yhtään vähempiarvoista.

Politiikasta puheen ollen, Ben kuului Britannian imperiumin vaikutusvaltaisimpiin johtajiin, ja oli erityisen hyvää pataa kuningatar Viktorian kanssa. Ja siihen oli syynsä:

Everyone likes flattery; and when you come to Royalty you should lay it on with a trowel.
(Kaikki ihmiset ovat persoja imartelulle, mutta kuninkaallisille sitä voi syöttää muurauslastalla.)

Tuo lause on muuten päässyt myös vuonna 1936 kirjoitettuun klassikkokirjaan How to Win Friends and Influence People (Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa), tosin kyseenalaisena esimerkkinä. Toisin kuin tämä:

Talk to a man about himself and he will listen for hours.
(Puhu ihmiselle hänestä itsestään ja hän kuuntelee sinua tuntikausia.)

Benjamin Disraeli oli herrasmies, loistava ihmistuntija ja esimerkillinen keskustelija. Kerrotaan, että eräs nuori nainen oli saanut kutsun illalliselle ensin Disraelin pahimman poliittisen vastustajan, William Gladstonen kanssa ja seuraavana iltana Disraelin kanssa. Kysyttäessä hänen vaikutelmaansa näistä kahdesta suurmiehestä, nuori nainen vastasi: "Istuttuani iltaa herra Gladstonen kanssa minulle jäi vaikutelma, että hän on älykkäin mies Englannissa. Mutta vietettyäni iltaa herra Disraelin kanssa sain vaikutelman, että minä olen älykkäin nainen Englannissa."

Benillä oli hyvä vaimo, kuten hyvillä miehillä usein on. Vuonna 1839 hän nai erittäin varakkaan lesken, rouva Wyndham Lewisin. Avioliitto oli suuri menestys. Kerran Disraeli mainitsi, että hän oli mennyt naimisiin rahasta, johon hänen vaimonsa vastasi: "Voi, mutta jos sinun täytyisi tehdä se nyt uudestaan, tekisit sen rakkaudesta!"

Benjamin Disraeli kuoli 77-vuoden iässä ja sai sankarihautajaiset, joihin jopa itse kuningatar Viktoria osallistui, mikä oli ennenkuulumatonta. Kaipaamaan jäi vaimon sekä tuhansien muiden ihmisten lisäksi toistasataa vuotta myöhemmin myös eräs Sahrami-nimellä blogia kirjoittava nuori nainen.

---
P.s. Benjamin Disraeli on muuten sanonut myös näin:

All of us encounter, at least once in our life, some individual who utters words that make us think forever. There are men whose phrases are oracles; who can condense in one sentence the secrets of life; who blurt out an aphorism that forms a character, or illustrates an existence.
(Kaikki me kohtaamme ainakin kerran elämässämme jonkun ihmisen, joka lausuu sanoja, jotka saavat meidät ikuisesti ajattelemaan. Nämä ovat ihmisiä, joiden lauseet ovat oraakkeleita; jotka voivat tiivistää yhteen lauseeseen elämän salaisuudet: jotka lausuvat aforismin, joka muuttaa ihmisen tai selittää olemassaolon.)

Kertokaa, jos juoksen turhaan

Rita kirjoitti tänään, kuinka hänen välillä tekee mieli astua hiljaisuuteen, jottei häntä ymmärrettäisi väärin. Ymmärrän häntä, vaikken olekaan itse kohdannut ainakaan suoranaista väärinymmärrystä täällä blogimaailmassa.
(Rita ei muuten jostain teknisestä ongelmasta johtuen pääse tällä hetkellä kommentoimaan blogiani. Toivottavasti ei ole muitakin, joilla on sama ongelma. Sähköpostia voi joka tapauksessa lähettää.)

Pidän kuitenkin tärkeänä kertoa ajatuksistani muille silläkin uhalla, että joku käsittää minut väärin. Minua ei haittaa, vaikka ajatuksiani kyseenalaistettaisiin, koska saan siten tilaisuuden kehittyä. Toisaalta, jos saan positiivista palautetta, tiedän, että olen osunut johonkin ja olen oikeilla jäljillä. Ja kun kirjoitan rehellisesti, vedän puoleeni blogimaailmasta ihmisiä, joita tarvitsen, ja jotka kenties tarvitsevat minua.

Tämä on lisäksi yksi minun tavoistani yrittää parantaa maailmaa. - Nyt kyllä kuulostan säälittävältä omissakin korvissani: blogillani on Blogilistan kautta tällä hetkellä alle 20 lukijaa viikossa.

Silmiini osui äsken ihan sattumalta tällainen Maksimos Tunnustajan teksti heti sen jälkeen kun olin lukenut tuon Ritan kirjoituksen:

Kuten vanhemmat ovat kiintyneet lapsiinsa, jotka ovat heistä syntyneet, niin mielikin on luonnostaan kiintynyt ajatuksiinsa. Sokeasti rakastavien vanhempien silmissä heidän omat lapsensa näyttävät muita paremmilta ja kauniimmilta, vaikka he todellisuudessa olisivatkin surkeasti epäonnistuneita. Samoin järjettömästä mielestä sen omat ajatukset näyttävät kaikkein älykkäimmiltä, vaikka ne saattavat itse asiassa olla aivan arvottomia. Mutta viisas ei suhtaudu tällä tavoin omiin ajatuksiinsa. Juuri silloin kun ne näyttävät hänestä varmasti hyviltä ja tosilta, hän ei usko omaan arvostelukykyynsä, vaan kysyy toisten viisaiden mielipidettä, jottei ehkä "juoksisi tai olisi juossut turhaan". Vasta näiden toisten tuki saa hänet vakuuttuneeksi ajatustensa oikeellisuudesta.

Teksti osui ja upposi ja poiki minulta tämän kirjoituksen.

KERRO ITSESTÄSI/Meemi

Gnothi Seauton haastoi minut kertomaan itsestäni.

Kysymykset:

Suolaista vai makeaa?
Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
Viikonpäivä josta pidät?
Kuukausi josta tykkäät?
Mieleenpainunein kirja?
Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
Haaveiletko lottovoitosta?
Pidätkö tavarataivaasta?
Vai oletko minimalisti?
Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?

(Lähetä haaste kolmelle)
Haastan Ellinooran, orange seedsin ja Tuomaksen.

Suolaista vai makeaa?
Monet ruoka-aineet sisältävät näitä ihan luonnostaan, joten on melko mahdotonta valita - esimerkiksi hedelmät ovat makeita ja kalassa on suoloja.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
Lapseltani vappuna karannut kaasupallo.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
En pysty ajattelemaan, että olisin menettänyt jonkun ihmisen. Esineen voi omistaa ja siksi myös kadottaa, mutta ei toista ihmistä.

Viikonpäivä josta pidät?
Pidän ihan kaikista viikonpäivistä.

Kuukausi josta tykkäät?
Kaikki. Heinäkuu on kuitenkin ylitse muiden.

Mieleenpainunein kirja?
Ainakin Peppi Pitkätossua tavasin viisi-kuusivuotiaana niin moneen kertaan, että muistan Kurrekurredut-saaret sun muut varmaan lopun ikääni.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
En haikeudella, mutta yksi hyvä tyyppi oli Ylimys, joka on sittemmin kirjoittanut kirjojakin. Hänellä oli hienoja ajatuksia.

Haaveiletko lottovoitosta?
En. Minulla on kaikkea yltäkylläisesti jos on katto pään päällä, auto ja varaa vaikkapa käydä elokuvissa kun huvittaa. En kaipaa ylellisyyttä.

Pidätkö tavarataivaasta?
Joskus on mukava kulkea tavarataivaan läpi. En kuitenkaan halua sellaista kotiini.

Vai oletko minimalisti?
Olen, ainakin jossain mielessä. Yritän olla keräämättä turhaa tavaraa ja ostaa vähän mutta sitäkin parempaa.

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
Just a perfect day, drink sangria in the park

The World

Kävin tekemässä tämän testin Peipin ja Anadan innoittamana.

The World You scored 65 change, 90 wellbeing, 71 wisdom, and 48 truth

This card represents the continuance and never-ending cycle of life. The four figures in the corners of the card represent the 4 fixed zodiac signs that represent that the laws of the universe remain unchanged and orderly. The wreath surrounding the woman is symbolic of a zero which is the symbol of god and from which all things emerge. some extra words: integrating experiencing wholeness bringing parts together achieving dynamic balance combining creating synthesis joining together working in unison accomplishing realizing your goals prospering achieving your heart's desire seeing dreams come true flourishing finding a beautiful solution becoming involved contributing healing rendering a service using a gift or talent sharing what you have giving of yourself feeling engaged being active feeling fulfilled savoring the present taking pleasure in life enjoying peace of mind getting satisfaction finding contentment counting your blessings

My test tracked 4 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 99% on change You scored higher than 99% on wellbeing You scored higher than 99% on wisdom You scored higher than 99% on truth

Link: The What tarot card resembles you Test written by KamikazeParrot on OkCupid Free Online Dating, home of the 32-Type Dating Test

Ota löysin rantein, älä jännitä

Kerrataanpa tätä päivääni.

- Lapseni valitti kipeää korvaansa, vaikka korvatulehdukseen syöty antibioottikuuri päättyi eilen.
- Perhepäivähoitaja oli antanut lapselle ymmärtämättömyyttään kaksinkertaisen annoksen särkylääkettä.
- Palkanlaskenta oli laskenut lomakertymäni kymmenen päivää pieleen. Tämä oli viides kerta vuoden sisällä.
- Läheinen työkaverini jäi sairaslomalle loppuunpalamisen vuoksi.
- Kotiin tultuani huomasin, että naapuri oli rakentanut uuden aitansa puoli metriä meidän puolelle.
- Siskollani käynnistyi yhtäkkiä synnytys.

(Aioin selittää, että tällaisen kaaoksenkin pystyy ottamaan rennosti, mutta itse asiassa nyt kun katson tätä listaa, alkoi hiukan ahdistaa. Päivällä vain tapahtumat seurasivat toisiaan, eikä kaikki tullut sentään yhdellä kertaa.)

En voi väittää, ettenkö olisi päivän aikana hetken joko hermostunut, huolestunut tai ärsyyntynyt alkuun kaikista näistä tapahtumista. Tiedän kuitenkin, ettei siitä ole mitään muuta hyötyä kuin juuri se, että: toimii silloin kun on toiminnan aika.

On oikein huolestua sen verran, että vie kipeän lapsen korvalääkäriin.

On oikein hermostua särkylääkkeen yliannostuksesta sen verran, että selvittää oikean annostuksen ja kysäisee lääkäriltä, onko yliannostuksesta haittaa. On oikein olla sen jälkeen viemättä hoitoon enempää kuin yhden annoksen särkylääkettä kerralla.

On oikein hermostua lomaepäselvyyksistä sen verran, että selvittää asian ystävällisesti palkanlaskennan kanssa ja kun palkanlaskenta hihittää edelleen hermostuneesti puhelimessa ja sanoo olevansa ihan sekaisin lomien kanssa, on oikein selvittää asia itselleen jonkun viisaamman ja avuliaan henkilön kanssa.

On oikein huolestua sen verran työkaverin puolesta, että lohduttaa häntä, osoittaa empatiaa ja jää seuraamaan hänen tilannettaan.

On oikein ärsyyntyä omalle puolelle työntyvästä aidasta sen verran, että miettii, kuinka ilmaisee sen kauniisti naapurille - joka ei aivan välttämättä ole asiaa huomannut, niin että hän ei pahastu, siirtää aidan ja sopu säilyy.

On oikein huolestua siskosta sen verran, että käy hakemassa hänen poikansa hoitoon synnytyksen ajaksi ja kyselee kuulumisia sairaalasta.

Sen sijaan mitään hyötyä ei ole huolestua, ärsyyntyä tai hermostua sen jälkeen kun aika korvalääkäriin on jo varattu, päätös oikean annostuksen selvittämisestä on tehty, palkanlaskennan puhelinnumero on jo valittu, työkaveria on jo lohdutettu, päätös kertoa naapurille aidan pikku ongelmasta on jo tehty ja siskonpoika on jo haettu ja sisko saatu sairaalaan.

Gnothi Seauton kirjoitti hienosti nöyryydestä. Minun mielestäni on erityisen tärkeää olla nöyrä Elämän edessä, ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kaikkiin asioihin ei pysty, eikä pidä edes yrittää vaikuttaa. Kuinka voisi väittää rakastavansa elämää, jos kuitenkin taistelee sitä vastaan?

Joskus kun minulta kysyttiin mottoa, kirjoitin, että Elämä kantaa. Siihen olisi hyvä voida aina luottaa.

Elämä kantoi muuten taas tänään. Sisko sai terveen pojan illalla, vain kaksi tuntia sen jälkeen kun oli lähtenyt sairaalaan.

Muutos

Käväisin tänään eräässä söpössä pikku putiikissa, jossa myydään kaikenlaisia söpöjä pikku esineitä. Olin jo lähdössä, kun huomasin ovensuussa tällaisen kortin.

Kortti oli pakko ostaa.

Kotona googletin tekstiä ja yllätyin iloisesti. Ilmankos se olikin niin mainio; se on kunnioitetun Mahatma Gandhin lainaus, joka kuuluu kokonaisuudessaan näin:

You must be the change you wish to see in the world.

(En uskalla lähteä kääntämään tätä, koska pelkään raiskaavani hienon sanoman. Ehkä joku toinen osaa paremmin. Rita?)

Kassalla käteeni tarttui vielä toinenkin heräteostos, jonka syvällinen sanoma tuskin on herra Gandhilta.

Anteeksi rakkaat lukijani - tällainen minä olen! En kerta kaikkiaan pysty pitämään tätä blogiani asiallisena, koska en ole läheskään aina sitä itsekään. Saatan miettiä kahden sekunnin viiveellä sekä hyvin syvällisiä, että aivan sekopäisiä ja hassuja asioita, ja usein myös yhtä aikaa. Tästä lähteestä voi pulputa mitä vaan. Tervetuloa mukaan matkaan, ken kestää hieman omintakeista seuraani. :)

Kesäpäivän kunniaksi Eino Leinoa

Hymyilevä Apollo

Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"

Miten mielelläin, niin mielelläin
hänen luoksensa jäänyt oisin
luo Tuonen virtojen viileäin,
mut kohtalot päätti toisin.
Vielä viimeisen kerran viittasi hän
kuin hän vain viitata tiesi.
Taas seisoin ma rannalla elämän,
mut nyt olin toinen miesi.

Nyt tulkaa te murheet ja vastukset,
niin saatte te vasten suuta!
Nyt raudasta mulla on jänteret,
nyt luuni on yhtä luuta.
Kas, Apolloa, joka hymyilee,
sitä voita ei Olympo jumalineen,
ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon.
Hymyn voima on voittamaton.

Meri pauhaa, ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul' laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.

Niin pienet, pienet on piirit maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.

Oi, kaikuos kantelo kautta maan,
soi soittoni kodasta kotaan,
niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk' kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hellästi sydämein,
oi, sykkiös kerrankin päivähän päin
työn onnea ylistäin!

Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkase vaivamme yö!

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Ja yhden ma varman tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Mitä siitä jos hän sua lemmi ei,
sa jolle lempesi annoit!
Hän antoihan sulle elämän
ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämäs taas,
niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsillä Jumalaa,
kun kaunis niin oli maa.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.

Soi, helise kulkijan kannel vain!
Halo aaltoja laulajan haaksi!
Käy purjehin täysin ja pullistuvain,
jätä välkkyvä jälki taaksi!
Ja vaikka mun nuorena laineet vei,
niin eipä se hukkahan vaipunut, ei,
joka upposi laulujen laineisiin
ja lempensä unelmiin.

Se soutavi seljässä delfiinein
ja sen lempeä lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikojen aalloilla kaulaa.
Oi, viritä virtesi, nuori mies!
Voi, pian se riittyvi rinnan lies
ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa.
Anna kanteles kajahtaa!

Eino Leino (1898)

Täällä minä olen

Hahmo kirjoitti kauniisti ystävyydestä. Ajattelen hyvin paljon samalla tavalla. Ystäväni saavat, ja heidän täytyykin elää omaa elämäänsä. He ottavat kyllä yhteyttä sitten kun tuntuu siltä. Täällä minä olen.

Ystävieni ei tarvitse koskaan väkisin "yrittää pitää yhteyttä" minuun, en sitä haluaisikaan. Se on minusta jotenkin halpaa. Sitten kun nähdään, niin nähdään. Hyvä ystävyyssuhde ei kaipaa tekohengitystä. Jatketaan siitä mihin jäätiin.

Ystäväni voivat aina luottaa siihen, että kun haluan nähdä heitä, todella haluan; en koskaan tavan vuoksi, velvollisuudesta tai sosiaalisesta pakosta. Silloin kun olen ystäväni kanssa, minä haluan olla juuri hänen kanssaan sillä hetkellä, en missään muualla. Uskon sen näkyvän.

Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Minulla on käynyt mielestäni aika hyvä onni molempien kanssa.

Kun ajattelee, kuinka paljon ihmisiä sitä onkaan elämänsä aikana tavannut, tajuaa, kuinka suuresta joukosta se pieni nippu läheisimpiä ystäviä on siivilöitynyt.

Voisi jopa kirjaimellisesti sanoa ystävälle, että olet yksi miljoonasta.

Sisäinen viritys

Siskoni liittyi ortodoksisen kirkon jäseneksi pääsiäisenä, kolmen vuoden harkinnan jälkeen, monien sukulaistemme kummastukseksi.

Itse olin iloinen siskoni puolesta, että hän oli löytänyt oman juttunsa. Minä kun taidan olla enemmänkin tällainen ikuinen etsijä.

Perehdyin tänä keväänä aika paljon ortodoksisuuteen. Pakkohan se oli selvittää, minne sisko on päänsä pistämässä.

Löysin paljon kauniita ajatuksia, perinteitä, idealismia, mystiikkaa.

Olin tyytyväinen, että ortodoksisuudesta tuntui ainakin päällisin puolin tarkasteltuna puuttuvan kaikki pahimman laatuinen ahdasmielisyys, tuomitseminen, kiihkoilu ja pelottelu, joista voi lukea esimerkiksi blogista Saastainen huone.

Minua hirvittää eniten monissa uskonlahkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä uskovaisten harjoittama muiden tuomitseminen: toisten ihmisten jaottelu hyviin ja pahoihin. Ja pahojahan ovat ne, jotka sattuvat olemaan kyseisen yhteisön ulkopuolella. Joka pahaan keskittyy, näkee sitä kaikkialla. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää.

Yksi kauneimmista ortodoksisuuteen liittyvistä kirjoista, jonka luin oli Vaeltajan kertomukset. Se on vanha venäläinen klassikko, kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä. Kirja kertoo nöyrästä ja iloisesta vaeltamisesta ja lähimmäisten auttamisesta.

Ostin siskolle lahjaksi Valamon luostarin nettikaupasta matkaikonin ja kortin, johon kirjoitin hänen matkalleen Vaeltajan kertomuksista tärkeän lainauksen:

"Asioitten luonne arvioidaan sielun sisäisen virityksen mukaan, toisin sanoen: millainen kukin on itse, sen mukaan hän tekee päätelmiä toisista."

"Sille, joka on päässyt todellisen rukouksen ja rakkauden asteelle, on asioitten erottelu vierasta, hän ei tee eroa vanhurskaan ja syntisen välillä, vaan rakastaa kaikkia yhtä paljon eikä tuomitse ketään, niin kuin ei Jumalakaan, joka antaa auringonpaistetta ja sadetta yhtä hyvin vanhurskaille kuin väärillekin."

Niketas Stethatos (Stithatoslainen)

Niinpä

Poskiontelotulehduksen oireisto on samanlainen kuin infektiotaudeissa yleensä: kuumetta, pahoinvointia ja yleistä sairauden tunnetta. Siihen liittyy myös paikallisoireita, kuten kasvo- ja hammassärkyä, yläleuan arkuutta syödessä, nenän tukkoisuutta, hajuaistin huononemista ja poskien aristamista sekä painon tunnetta. Joskus potilas voi kumartuessaan tuntea jopa nesteen liikkeen poskissaan.

Niinpä.